Ajatuksia ruuasta

Ruoka. Ilman ruokaa ei elä. Jos syö liikaa, kuolee. On hyvää ruokaa ja pahaa ruokaa. Toisilla yltäkylläisyyteen asti ja toisilla ei ollenkaan. Jotkut ovat ennakkoluuloisia eivätkä suostu koittamaan mitään uutta, toiset työntävät innoissaan haarukkaa suuhun uusien makuelämyksien toivossa.
Toiset tykkää käyttää eineksiä ja päästä helpolla, toiset suunnittelee ja tykkää tehdä kaiken itse.
Ennenkuin jäin työttömäksi, kuuluin ehdottomasti ensin mainittuun ryhmään. Ruokaa oli saatava äkkiä ja helposti työ-ja hoitopäivän jälkeen.

Nyt asia on miehen ja lapsien onneksi toisin. On aikaa ja energiaa kuoria ne perunat ja pyöritellä lihapullat. 

Suunnittelin sunnuntaina ruokalistan perjantaille asti. Se meni jokseenkin näin:

Sunnuntaina söimme perunamuusia, paistettua hirven vasan maksaa, sipulia ja puolukkahilloa.

Olin ylpeä itestäni kun otin haasteen kummisedältä vastaan, hän kun maksaa tarjosi.

Itse olin syönyt maksaa viimeksi kersana irvistellen. Yllätys oli suuri, kun se olikin ihan älyttömän herkullista! 

Maanantaina sitten jatkoin edellispäivän muusia tekemällä muusi-jauhelihalaatikon. 

Tiistaina oli vuorossa spagetti ja jauhelihakastike, jota jäi yli muusilaatikosta.

Keskiviikkona ranskalaiset ja kanakastike.

Torstaina kinkkukiusaus.

Perjantaille taas perunamuusia ja itse tehdyt lihapullat.

Tämä tuli lisäksi aivan älyttömän halvaksi. Ja yllättäen kyllä, helpoksi. Kaikki ruoka-aineet, hedelmiä, salaattia, leipää ja leivänpäällisiä sekä maitoa muutama purkki yms, tulivat maksamaan n.45e. 

Ehkä te kaikki muut supermutsit sielä ruudun toisella puolen olette suunnitelleet ruokalistanne jo aikojen alusta saakka aina valmiiksi ja käytte kaupassa vain kerran viikossa.

Itse en ole saanut aikaiseksi.

Joskus ennenmminkin olen yrittänyt, mutta puihin se on yleensä mennyt kun laiskuus on iskenyt. Hehheh. 

Tällä linjalla aion jatkaa kyllä ehdottomasti niin kauan kun vaan jaksan ja mielenkiintoa piisaa.

Siitä olen iloinen, että lapset olen saanut kasvatettua syömään monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti. Ääntä kohden katoaa kaikki aurajuustosta ja katkaravuista lähtien, päättyen vihreään salaattiin ja hedelmiin.
Mies kun ei ollut maistellut juuri mitään "erikoisempia" makuja ennenkuin alettiin seukata. Uutena tulivat mm. juustot ja äyriäiset sekä jopa köyhät ritarit.
Nykyään kaikki menee ja innoissaan on uusia juttuja kokeilemassa.

Mutta, lähdenpä tästä katsomaan mitä hellalla porisevalle riisipuurolleni kuuluu ja laittamaan sämpylätaikinan kohoamaan.

Ruokailoa!
Puss!