Road Trip

Jos jollekkin jäi vielä epäselväksi, voitin tosiaan liput Putouksen live-showhun lauantaille. Ja tieto tästä tuli perjantaina, hiukka lyhyt varoaika.
Jotenkin ihmeen kaupalla sain kutenkin heti lapsen-ja koiranvahdin. Miestä piti vähän houkutella, koska onhan se nyt ihan hirrrrveeen kallista jajaja kaikkea. Sitten kun totesin, että meen sinne sitten yksin ja paipatan sulle yleisöstä niin johan sua vituttaa kotisoffalla, alkoi mieheenkin tulla vipinää.

Lauantai aamuna sitten Hondan nokka kohti helsinkiä!

Kuvasin matkalla pojille lentokoneen, hehheh 

Ikea ja Ideapark ohitettiin ihan tyynen rauhallisesti

Tässä kohtaa puutunut persiini hurrasi riemusta, enää reippaan 50km!

Hotelli löytyi yllättävän hyvin. Tietysti, koska mä olen maailman paras kartturi. Löydettiin booking.comista halvalla Hilton Strandista huone. Tämä kyseinen hotelli siis sijaitsi ihan hakaniemen rannassa. Hulppea oli, verrattuna perus sokos-hotelleihin. Ja suht edullinenkin vielä, sisältäen kylpyammeet yms.herkut. 

Kauaa ei ehditty aikailla huoneessa. Vaattet vaihtoon, hiukset kuosiin ja vähän meikin freesausta. Otettiin aulabaarissa ensin yhdet ja sitten huristettiin taksilla filmihallille!

Kukkuu!

Tyypit kävi esittäytymässä ennen kuin lähetys alkoi

Ihana Jaska jollain mainoskatkolla

Kokemus oli ihan mahtava! Ovella seisoi järkkäri, joka oli niin kliseisen leffamainen järkkäri kuin olla saattaa. Hauska Arska viihdytti meitä ennen showta ja aina mainoskatkoilla. Vieraista pidettiin hyvää huolta, virvokkeita ja pikkusuolaista oli tarjolla. Virvokkeita kannettiin katsomoon jokaisella mainoskatkollakin! Niin ja me kaikkihan oltiin siis kutsuvieraita, lippuja ei saa mistään ostettua. 

Jos satutte voittamaan joskus, suosittelen ottamaan tilaisuudesta vaarin. Tunnelma oli paikanpäällä ihan uskomattoman hyvä, käsin kosketeltava. 

Illan päälle ajeltiin lähijunalla Pasilasta keskustaan, jossa treffattiin mun vanha luokkakaveri ja miehen vanha työkaveri. Istuttiin iltaa, syötiin, juotiin, juoruiltiin. Hakaniemeen palattiin yöllä metrolla. Menin sellaisella ihan first time ever. Jännintä oli metroasema, jonne kaikki sekakäyttäjät olivat ryömineet koloistaan silmät seisoen..

Aamulla lähdettiin sitten etsimään aamiaista jostain. Meidän hotellissa kun se olisi maksanut 27e/lärvi. Ihmekkään kun huoneen sai halvalla..

Tämän päälle käytiin hakaniemien rannassa kävelyllä ja fiilistelemässä niin kaunista pakkaspäivää.

Ihmiset on ihan hulluja! Ne oli jo pilkillä!

...ja koiraa lenkittämässä jäällä. Apua. Ite en tohtisi.

Mutta kyllä muuten teki parisuhteelle hyvää tämmönen extempore-reissu ihan kahdestaan. Heti kun härmänmaa jäi taaksepäin, oltiin vaan me kaksi. Ihan kuin ennen vanhaan, valmiina valloittamaan maailman. Kaikki huolet ja murheet jäi taakse päin. Olo on taas ihan vastarakastunut.

Lapsia oli kyllä niin hirviä ikävä silti, tottakai :) sunnuntaina ajettiin pirua kyytiä kotiin päin, ainoastaan Hämeenlinnan cittarissa ja parit takeaway-kahvikupit nappaamassa.

Ptä ihan hävetti, kun mentiin niitä hakemaan, kun mä vaan halailin ja pussailin ihan hulluna molempia. "Äiti, mua hävettää. Kaikki kattoo!" :D

Mahtavaa, mahtavaa kerrassaan.

Puss!

Mä oon Hannu Hanhi!

Tuuri ainakin on samaa luokkaa.
Viikko sittenhän voitin tän uuden läppärin gigantilta.
Nooh, nyt sitten voitin VIP-liput huomiseen putoukseen! Myöskin gigantin arvonnasta.
Tiedossa siis rakkausloma ja hullun hauska ilta.
BUUUJAAAAAH!

Niin siistiä!
Onneksi lapset sai heti yökylä paikan, samoin koira. Huomenna siis honda starttaa kohti Helsinkiä! JIPIIIIII!!!

PusssPUsssss!!!

Seikkalut univiidakossa jatkuvat

Tämän vähintäänkin eeppisen unen näin joskus 15-vuotiaana.

Olimme kaveriporukalla ottamassa sievästi sidukkaa kylillä. Yhtäkkiä joku keksi, että lähdetään naapurikaupunkiin.
Meillä ei ollut kuitenkaan kyytiä. No ei se mitään, sillä minullahan on kotona autotallissa odottamassa iki oma

NORSU!

No, ei muutakun norsua hakemaan ja matka alkaa. Mahtavinta tässä norsussa oli, että sen kyljissä oli kiinni kaiuttimet joista pauhasi kokoajan Bob Marley ja muu reggae.

Meillä kaikilla oli rastafari-hatut ja batiikkikuvioiset vaatteet. Aurinko paistoi ja elämä oli ihanaa. Matka norsun kyydissä taittui jouten.

Perillä jätimme norsuni hotellin parkkihalliin. 

Hotellihuoneessamme oli kultainen wc-pönttö ja hana, lavuaari yms.

Sitten valitettavasti heräsin.

Tervetuloa univiidakkoon

Mun pään sisällä on enemmän elämää kuin tiedostan. Tai kyllä ehkä tiedostan, koska uneni ovat olleet ihan hulluja niin kauan kuin muistan.
Pakko kai nämä on jonnekkin tallettaa.
Tästä alkaa siis muistelot psykedeelisimmistä hetkistäni unen valtakunnasta.

Palataan vaikka ihan lapsuuteni hetkiin näin aluksi.
Painajaisia näin erittäin harvoin. Ja jos näin, ne olivat outoja.
Kipeenä ollessa olin ihmeellisessä valveunessa, jossa aina olin ihan varma että vaatekaappini on mörkö.
Pahimpana mielessä varmaan kaikki unet joissa pakenin Akankapuutoa milloin missäkin. Autiomaassa, tunturissa, ihan tuola meidän "keskustassa" jne.

Kukkuu!

Muuten unissani vallitsi oudon seesteinen tunnelma. Erittäin monta kertaa olin seisomassa ison sillan päällä. Hyppäsin sieltä alas ja kun pääsin veteen, muutuin merenneidoksi. Sitten kivasti pulikoin kalojen seassa, kaikki oli rauhallista ja kaunista. 

Usein meidän takapihalla oleva oja oli täynnä käärmeitä. Jostain syystä en niitäkään pelännyt, aina vaan katselin ja pidin kauniina. Tosi elämässä iskee suurin piirtein paskahalvaus iskee jos käärme osuu näköpiiriin...

Nämä unet on mun mielestä lapsen uniksi outoja. Se rauhaisa fiilis, jonka muistan edelleen. 

Tässäpä tämä lapsuus-osio, seuraavissa postauksissa voidaankin siirtyä sitten näihin aikuis-iän uniin jotka saa mut epäilemään mielenterveyttäni.

Jos ei pelaa, ei voi voittaa

Minä tartuin haasteeseen. Gigantin facebook-arvonnassa etsittiin testaajia uudelle Samsungin Chromebook-läppärille.
Kerroin siihen, että meidän perheessä tulee olemaan monipuolisa käyttöä: bloggailua, kuvien muokkailua, pelailua, surffailua.
Tittitidii!
MINÄ VOITIN!
Hallelujaa!
Edellinen kone poistui koneiden taivaaseen, kun näytönohjain ja virtapiuhan reikä hajosivat. Kyllä, meilä saadaan reiätkin rikki.
 Sen jälkeen lainalla oli äitini läppäri, joka oli vähintäänkin perseestä. Hidas kuin mikä, tungettu täyteen kaikenlaisia paskaohjelmia jne.
Me tuumattiin ja tuumattiin että mikä hommataan.
Eipä tarvi tuumata enää! Jippii!

Klikkaappa TÄSTÄ jos tahdot käydä tutustumassa.
Totuttelua vaatii kyllä, mutta ihan hyvältä vaikuttaa tämä Chrome-käyttis. Plussaa myös ehdottomasti nätistä ulkonäöstä sekä pienestä ja näppärästä koosta!

Paluu arkeen

On sujunut yllättävän hyvin. Tottakai ensimmäisenä aamuna, kun kello soi 4.30 teki melkein mieli leikata vaikka sormensa irti että saisi jäädä kotiin nukkumaan.. Unta kun oli takana ehkä sen kolme tuntia.
Nooh, siitä selvittiin ilman päikkäreitä ja illalla mentiin pikkumiesten kanssa jo kasin mais maate. Siitä lähtien olenkin ollut erittäin reipas!
Työ itsessään on ollut haastavaa ja monipuolista. Yhdeksän tunnin päivät on mennyt hujauksessa. Oppimista on ihan sikana.

Olen myös yrittänyt pitää kiinni aktiivisesta elämästä, raahautumalla reippaille lenkeille töiden jälkeen. Työttömänä sitä jaksoi vaikka ja mitä. Suuri pelkoni olikin, että jään taas vain sohvan pohjalle makaamaan.

Lentävä koira

Pojat taas... No arvatenkin varsinkin alkuviikko oli erittäin hankala. Viimeksi kun ovat hoidossa olleet syyskuulla, odotettavissa oli kiukuttelua. Ja sitä myös sain.

Tiistaina tappelu alkoi jo hoitotädin tuulikaapissa, jatkui koko matkan kauppaan. Kaupassa oltiin ihmisten lailla mutta kotona taas oli riemu ylimmillään. Not.

"Äiti sä oot ihan tyhmä" 

"Äiti mä en halua syödä' ruokaa"

"En suostu pukemaan"

"En haluaaaa nukkkuuuaaaaaaaaa"

Jne. Luojan kiitos loppu viikkoa kohti tasoittui meno. Tottakai miehellä oli iltavuoroviikko vielä kaiken hyvän päälle. Mutta kyllä tämä tästä taas.

Perjantaina kävin töiden jälkeen pikaisesti shoppaamassa. Mukaan tarttui tämmöinen ihanuus!

Niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hieno!

Pienin pikkusiskoni (12vee) oli perjantaina yökyläilemässä. Ajeltiin läheiselle kodalle makkaranpaistoon ja laskettelemaan. Mukana oli poikien uudet rattikelkat ja voi kauhiaa kun mentiin lujaa! Minä kiljuin kyydissä ja poikia se nauratti ihan mahdottomasti. On tainnut iskeä jonkunlainen itsesuojelu vaisto päälle näin vanhemmiten. 

Paisteltiin tosiaan makkaraa ja juotiin mehua, kiivettiin vielä näkötorniinkin.

Kotona laitettiin Itse Ilkimys2 pyörimään ja syötiin "herkkuja". Mä yritän viettää herkutonta ja tipatonta tammikuuta ja toistaiseksi on ihan hyvin onnistunutkin. Tässä meidän leffamätöt

Dippivihannekset ja ruisnachot. Sekä zeroa kyytipojaksi. Nam!

Lauantaina ystäväni pyysi minua maastoilemaan yhteisen ystävämme ihanilla suokkitytöillä. Oli ihan hirvee lumimyräkkä ja tuisku. Sairaan kylmä! Mutta sissinä vaan vedettiin menemään. Karvaponithan nyt ei ollut moksiskaan. 

Ja kyllä oli rentouttavaa. Ihan parasta tässä heppailussa on juuri nuo rennot maastot ystävän kanssa. Juoruilla oikein kunnolla ja saada liikuntaa samalla, nautiskella maisemista heposen kyydillä. Laaaaaaaaaaaaaaaaaaaav it <3

Kuten näkyy, ilma oli hyytävä mutta silti hymyilyttää :)

Ai niin! Kaiken tämän hyvän päälle voitin gigantilta uuden läppärin arvonnassa! Vanha kuolikin tässä joku aika sitten, nyt ollut lainalla äiteen vanha kone(joka on vähintäänkin perseestä). Olin suunnitellut ostavani uuden koneen ekasta palkasta, nyt ei tarvikkaan. Wuhuu!

Pussssss tyypit ja mukavaa ensiviikkoa!

jännittää

Huomenna nyt viimein loppuu tämä koti äiteily ja työt alkaa.
Uudessa paikassa.
Uudet työkaverit.
Uudet tavat.
Uusi työmatka.
Uudet hommat.

Voi veljet. En varmaan saa nukuttua ollenkaan!  Oon kyllä yrittänyt itseäni väsyttää.  Tehtiin oikein reipas lenkki Paten kanssa päivemmällä. Oon juonut kahvia vain aamulla.

Stressaan ihan tyhmistä jutuista.
Mitä laitan päälle?
Mitä otan evääksi?
Minkä kupin otan kaffikupiksi?
Minkälaisia työkaverit on?
Mitä mä sanon niille?
Kuinka krätyysiä pojat on kun joutuvat taas hoitoon?

Näihin tunnelmiin.

Puss!

Kuvailuja

Jälleen hyppäsin urhoolliseen Hondaamme Paten ja siskoni kanssa ja hurautimme läheiselle, vanhalle rautatiesillalle inspiroitumaan.
Tässä, olkaa hyvät!

 Terkkuja Hetalle!

 Meidän puska-jussi <3

 Slurps

Tämmöistä tällä kertaa.

Puss!

Kevät saapui keittiöön

Mua alkoi ilmeisesti sapettaa tämä paska talvi, että alkoi jo kevättämään.
Joten, riivin joulusysteemit keittiöstä pois ja ryhdyin tuumasta toimeen.

No okei kynttelikkö oli katossa joulunakin, se vaan näytti jotenkin niin söpöltä että pakko oli räpsy ottaa.

Rakastan kaikkia vähän hassujakin juttuja. Pin Up-ja fiftarityyli kiehtoo sisustuksessakin. Rakastan myös Green Gaten astioita, en vaan ole malttanut niihin vielä investoida..

Tonttu-ukot ja joulunpunaiset kynttilät saivat lipaston päältä väistyä ja tilalle lilaa.

Löysin tänään aivan fantastisen suloisen naulakon, joka oli vaan pakko saada. Ei mitään hajua, mihin sen saan laitettua mutta saatava se oli. Eikös ole suloinen?

Uusi matto on matkalla kotiin, vähän keväisemmän sävyinen räsymatto. Tuo oranssi on mun syksyiseltä terrakottaa-ja-maansävyjä kaudeltani jäännöksiä..

Tämmöinen tämä meidän pieni, värikäs rokki keittiömme.

Jokos muiden koteihin on kevät alkanut hiipiä?

Puss!