Pihatöitä

Tänä viikonloppuna on saatu todella nauttia aurinonpaisteesta. Ihan konkreettisesti sekä mun omassa mielessä.
Perjantaina olin ratsastamassa. Menin valtaisalla suokilla. Meni aivan sairaan hyvin! En kyseisellä ruunalla ollut hetkeen mennytkään ja edelliskerrasta jäi vähän huono maku,
Vaan ei tällä kertaa. Hevosella oli eteenpäinpyrkimystä, se oli kuulolla ja välittömästi alkukäyntien jälkeen hakeutui hienoon muotoon. Tunti keskittyi perusjuttuihin, taivuteltiin paljon. Reenattiin myös keskiravia ja WOW. Opettaja kehui ettei ole koskaan nähnyt ruunan esittävän yhtä hienoa keskiravia *hyväminä*.
Laukka oli jotain aivan mahtavaa. Yleensä vähän kömpelö ja jäykkä ruuna toimi ihan pelkästään istunnalla. Se taipui hienosti, laukka oli erittäin eteen-ja ylöspäin ja mainion temmokasta. Hienossa peräänannossa. Jäi kyllä niin mahtava fiilis että tämän järkäleen sain niin hienosti liikkumaan :)
Lauantaina tehtiin pihatöitä koko päivä. Meille on tulossa oma tynnyrisauna kesäkuulla ja tontti kaipasi raivausta. Mies riehui moottorisahan kanssa, minä ja lapset kannettiin roskia peräkärryyn.

Lätäkkö

Haravan kanssa tuli myös riehuttua.

Sama homma jatkui sunnuntaina. Lisäksi naapurin kaivinkonemies kävi tsekkaamassa urakan, mutta totesi sen liian suureksi minikaivurilleen. Pienen paikkakunnan etuja, suositteli sitten jotain kollegaansa jolla on hommaan sopivammat vehkeet. 

Viikonloppuun kuului myös grillailua, kesärenkaiden vaihtoa ja anopin vappumunkkeja. Mmmmm..

Ja tietysti yhdessä oloa perheenä. Se on kyllä ihana parasta <3

Minä jatkan nyt herkutteluani tuoreella ananaksella. Mainiota tulevaa viikkoa kaikille!

Niin kivaa

Tänään pääsin ratsastamaan ystäväni uutta torinhevosta.
Ensin hiukan jännitti, uusi heppa ja tuntematon maasto. Hain aluksi käynnissä tuntumaa ja tutustumista. Hevonen on rotuunsa tyypillisesti kovin pystypäinen ja tuntui että päätä oli hurjan vaikea saada alas. Perus ohjat hyvin tuntumalla ja pohkeesta eteen ei oikein onnistunut. Otin sitten väistöjä, pysähdyksiä, käynti-ravi-käynti siirtymisiä yms. Vähän taivutteluja. Kyllä se siitä sitten.
Ravi oli hurjan isoa ja tuntui että ihan mahdotonta istua harjoitusravissa. Ajattelin itseni oikein rennosksi ja pitkäksi, niin varjosta katsoen ei näyttänyt ainakaan niin hölskyvältä mitä istuessa tuntui..
Aikamme tuuppailtiin ravissa ja heppa oli  oikein kiva. Ihana ratsastaa sellaista hevosta jolla oikeasti on eteenpäin pyrkimystä mutta jarrut toimivat kuitenkin moitteettomasti ;)
Sitten on pakko hehkuttaa: laukka oli aivan jumalaista. En ole eläissäni ratsastanut niin jumalaista laukkaa. Täydellinen, iso, keinuhevosmainen laukka. Aluksi vähän himmailin, mutta kun edessä oli pitkä, pehmeä ja suora tie, päätin antaa mennä.
Voiko mikään olla ihanempaa kun baanata kevätauringossa maailman ihaninta laukkaa, niin lujaa että vesi valuu silmistä? Ei. Ei varmasti. Kaikki huolet ja murheet jäivät hetkeksi sinne metsätielle.
Tallin pihaan päästessä olin yhtä hymyä.
Kiitos N! Mielelläni tulen uudelleen, oli niin fiksu ja kiva polle.

Muhvinsseja

1Levy suklaata
150g voita
1,5dl sokeria
2munaa
1,5dl maitoa
3,5dl jauhoja
2tl leivinjauhetta
2,5rkl kaakaojauhetta

Rouhi puolet suklaalevystä(itse käytin minttukrokanttia).
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen vatkaten. Lisää vuorotellen keskenään sekoitetut kuivat aineet ja maito. Lopuksi kääntele suklaarouhe joukkoon.
Laita aina yksi vuoka puolilleen,suklaanpala ja vähän taikinaa vielä "kanneksi".
225astetta ja 12-15min.
Itse paistoin 12min, tykkään kun jää vähän möhnäiseksi.

...

Ei mikään mallilapsi 
ei tehnyt niinkuin sanottiin,
vaan kulki oman tiensä 
ja sitä kieroon katsottiin,
kun muut jää maahan kiinni
hän pilviä saalistaa,
joi elämän maljan pohjaan 
antoi tunteiden kuljettaa.

Näki värejä siellä
missä muut vain harmaata,
poimi kukkia sieltä
missä oli vain kovaa maata,
ei katsonut taakseen
aina eteenpäin,
niin paljon ikävää 
nyt tunnen sisälläin.

Hän poissa tänään on 
te lujaa tanssikaa
tuolla pilven reunalla
vetää kuohuvaa.

Hän poissa tänään on
te sopulit malja nostakaa
miehelle joka teki aina 
niin kuin huvittaa.

Niin monta kertaa maahan lyötiin
ylös jaksoi noista toki,
antoi kasvot sanalle sitkeys 
vaikka kovia niin koki,
vilkaise taivaalle
hän siellä vilkuttaa,
siunaa meitä kovan onnen lapsia
joita tuuli kuljettaa.
Klamydia- Hän on poissa


Rauha sielullesi J.K.
Meille muille uskoa huomiseen.

Viikonloppuja

Viikonloppu alkoi eilen perinteiseen tapaan ratsastustunnilla.
Vähän jännitti, kuka oli valittuna ratsuksi. Olen treenannut kokoo kevään Tamman kanssa meidän tallilla pidettäviä seurakoulukisoja varten ja nehän nyt peruttiin herpesepidemian takia.
Iloiseksi yllätyksekseni nimeni perässä komeili Tamman nimi.
Meidän oma opettaja oli reissussa ja sijainen piti tunnin. Siitäköhän johtuen, meitä oli tunnilla vain kolme. Hurraa! Paljon tilaa!
Verkkailtiin normaalisti, kevennellen ja laukaten ympyröillä.
Tunnin aihena oli kolmikaarinen kiemuraura. Ensin normaalisti ravaten, sitten ravissa ja jokaiseen kaarteeseen 10m voltti. Lopuksi koko roska laukassa, aina keskihalkaisijalla ravin kautta laukan vaihto.
Yllätyksekseni meni oikeinkin mukavasti. Laukka on ollut Tamman kanssa vähän huonoa, kun se oli pitkällä saikulla jännevamman takia.. Mutta nyt oli kyllä super. Pysyi hyvin tahdikkaana ja tasapainossa, eikä yhtään yrittänytkään ryykätä. Itselleni bonusta kun kerrankin ulko-ohjani pysyi paikoillaan. Tapana(huonona) on ollut varsinkin ympyröillä ja kaarteissa myödätä sillä vähän turhankin paljon. Mutta nyt osasin antaa hevoselle sen tuen, jonka se tarviikin.
Lopuksi vielä tehtiin itsenäisesti loppuverkat. Itse keventelin ja ratsastin Tammaa pitkään eteen-alas muotoon. Tunti oli sen verran rankka että ajattelin antaa ottaa vähän rennommin.
Sijainen oli muuten ihan ok, mutta jäin kyllä kaipaamaan omaa opeamme. Tehtävän selitti tarkasti, mutta omaan ratsastukseen ei saanut palautetta. Lisäksi tunti oli ehkä turhan raskas. Yleensä ollaan alkuverryttelyjen jälkeen otettu "välikäynnit", mutta nyt aloitettiin tehtävä suoraa perään. Tammalle vaan nuo käynnit on sopinut tosi hyvin, niiden jälkeen aina paremmin kuulolla.
Mutta jokainen tyylillään.

Viikonloppu muutenkin varsin normaali. Tänään tehtiin vähän fiinimpi lounas, muksut päikkäreillä ja minä lähdössä kaffittelemaan ystävän kanssa. Illalla varmasti vähän takkaan valakiaa, sauna päälle ja vähän karkkia naamariin :)

Mukavaa viikonloppua sinne ruudun toisellekkin puolen!

Hevoset-messut 2013

Lähdettiin ekaa kertaa meidän hevoosnaisporukalla hevosmessuille Tampereelle.  
Perille ehdittiin vasta yhdentoista jälkeen joten Stellan klinikka jäi näkemättä. Harmi, koska oli kuulemma ollut tosi hyvä.
Expo alueella oli niin jumalattoman täyteen ammuttu että huhhuh. Ihmisiä oli niin että kaikki vaan seisoi massassa ja toivoi että se liikkuu oikeaan suuntaan..

Tunnelmaa messuilta, heh

Ja huomasi kyllä, että meidän poppoo oli pieneltä paikkakunnalta lähtöisin. Mua ahdisti niin, että maha kiersi ja olin aivan varma että p*skon housuun siinä paikassa, yksi kaveri tuhosi kyntensä pureskelemalla ennenkä ehdittiin ulos asti ja kolmannen oli käytävä vessassa oksentamassa..

Syötiin ja seuraavaksi suunnattiin katsomaan Pas de Deux a la friisiläiset, vuonohevoset ja suomenhevoset. Friisiläinen oli aivan upea ja esitys nothing else mattersiin tehtynä todella koskettava. Vuonohevoset oli hirveen symppaattisia. Suomenhevoset oli ehkä vähän pettymys, toinen vaikutti aika ep.ltä..

Siitosori kavalkadiin tuli valloillaan olevasta herpesepidemiasta johtuen yksi ori, Hessin Nöpi. Se oli kyllä todella hieno, vasta viisivuotias mutta esintyi niin coolisti. Ensin valjakossa, sitten satulan kanssa ja pieniä esteitäkin hypäten. Siinä kyllä todella näki suokkien monipuolisuuden ja kylmäpäisyyden.

Tässä välissä käytiin vähän shoppailemassa (ryhdyin oikein hurjaksi ja ostin jopa uudet kannusremmit ja letityskumppareita,haha) ja katsomassa työnäytös alueella työhevosen valjastunäytös. Esityksen piti meidän omalta kylältä Marika Kosola ja hevosena oli mukana Viivi. Viivi oli niin rauhassa, turpa kauraämpärissä. Toki sillä on esiintymiskokemusta, oli Härmä elokuvassa Mikko Leppilammen hevosena. Marikan esitys oli kivaa katseltavaa, rentoa meinikiä ja hyvää läpän heittoa leveällä Härmän murteella.

Tämän jälkeen oli vuorossa erittäin koskettava(kyllä vain) valjakkoajo näytöskilpailu. Muut kilpailijat olivat taitavia ja hienoja, sydän kurkussa sai seurata hurjaa menoa. Sitten lavalle kurvasi shetlanninponi parivaljakko. Ponit olivat vielä äiti ja poika, kuskina ja groomina lapsukaisia. Voi että. Me pillitimme aivan hulluna. Pienet ponit menivät niin tosissaan ja vielä äiti ja poika..Nyyh.

Kaikenkaikkiaan mainio reissu, hienot showt saatu järjestettyä herpeksestä huolimatta. Tilaa olisi saanut olla enemmän. Ensi vuonna käytössä kuulemma on, luojan kiitos, kaksi hallia. Silloin siis ehdottomasti uudelleen!

Alku

Tervetuloa seuraamaan mun yritystä pyristellä eteenpäin elämän sokkeloissa!
Blogissa tullaan käsittelemään kaikkea arkipäiväistä sekä ratsastus-ja leipomisharrastuksiani.
Mukaan saattaa eksyä myös sisustusta silloin tällöin, pohdintaa lasten kasvatuksesta yms.
Kaikkea siis, joka omaa elämääni koskettaa.
Kirjoittajana häärii tänä vuonna 26vuotta täyttävä nainen, kahden lapsen äiti ja yhden miehen vaimo.
Kuvia otetaan toistaiseksi normi pokkarilla, järkkäri on hankintalistalla.

Toivottavasti pysyttelet matkassa! :)

-Inkku-