Somewhere over the rainbow...

Siellä jossain, kaukana, on paikka jonne eksyneet sukat matkustavat. Sielä ne tanssivat keskenään aamunkoittoon. Nauraen samalla meidän ihmisten tyhmyydelle.
Kuinka me emme tajua, että siellä he ovat paikassa paremmassa.
Juhlivat kivasti yhdessä mummapinnien kanssa. Kikattavat kun me ihmiset emme saa kampausta tehtyä, kun jäljellä on enää se yksi ruosteinen pinni.
Sielä samalla pilvereunalla tanssii jambalayaa myös ponnarit.
Ja kaikki ne dvd-levyt, jotka ovat häipyneet koteloistaan.
Myös vielä edellistalvena parin omanneet lapaset, ovat ottaneet avioeron ja vaimot ovat siellä. Mies lapaset täälä kylmässä värjöttävät.

Kyllä. Tästä voi päätellä että ihan pikkasen ottaa pannuun. Poikien parittomat sukat ovat isossa kassissa ja aika ajoin sitä perkaan, josko olisi kaveri eksynyt joukkoon. Mutta ehei. Yleensä sinne hyppää n.7 uutta paritonta yksilöä ja ehkä yksi kaveri voi löytää parinsa. Eli määrä lisääntyy koko ajan. Huhhuh. Toivotonta hommaa.

Jouluttaa

Nyt, kun olen ollut kotosalla, olen pitkästä aikaa aivan pähkinöissä joulun tulosta.
Ennen siitä otti vaan hirveen stressin, mutta nyt joulu ikään kuin hiljaa hiippailee kohti.
Ja omasta puolesta saisi tulla vaikka jo ihan hölkätenkin.

Lumen tulo teki varmasti oman osansa.

Joululahjoja olen alkanut ostelemaan. Ja mitä en ole vielä ostanut, on jo listalle kuitenkin valmiiksi mietitty. 

Me yritetään vältellä hirveetä tuhlausta ja materialismia jouluna. Ettei pojatkaan oppisi, että lahjoja tulee vähintään 25kpl/poika. Nyt olen ostanut kummallekkin uudet "pyhä"talvitakit, teeman angry birds-mukit, kylpyvaahtoa. Mies on tilannut jonkun pelin, jota ovat toivoneet.

Äitini on ostamassa pikkulegoja ja hänen poikaystävänsä monsterit yliopisto ja itse ilkimys 2 dvd.t Lisäksi tulee jotain kummeilta ja miehen äidiltä, mutta ei mitään hillittömiä röykkiöitä.

Ja jos jotain sopivaa tulee vastaan, se hankitaan. Muttei millään pakko-ostaa-kaikki-tänne-heti-nyt meiningillä.

Kotiimmekin on joulu hipsinyt pikkuhiljaa. Vähän valoja pimeyteen, viltti vaihtuu joulun väriseen, tonttuja on saattanut kiipeillä hyllyille. Keittiössä jo jouluverhot ja liinat. Ja joulutähti pöydällä. 

Joulukorttejakin jo askarreltiin äitini ja siskojeni kanssa. Pojatkin tahtoi kovasti osallistua ja tehdä itse kortteja kavereillensa. Voitte noista arvailla, kummat on mun tekemät kortit ;)

Askarteluiltamiin leivoin vuoden ekat joulutortut naposteltavaksi ja ne nautittiin tietysti glögin kera. Taustalla soi soittolista raskasta joulua-biiseistä. Iltapalaksi meni tuona iltana joululimppua.

Lenkitkin on hoidettu näin ihanan jouluisissa maisemissa!

Myönnetään. Minusta on tainnut tulla jouluhullu.

Puss!

i'm still here!

Eipä vaan oo ollut hirveesti kirjoteltavaa. Ihan normi arkea. Edelleen uus duuni hakusessa, edelleen muksut vaan kotosalla mun kanssa. Jos ei lasketa päiväkerhoa, joka on tiistaisin ja torstaisin ja tarjoaa kyllä erittäin tarpeellisen henkireiän.
Lisäksi olen lenkkeillyt semi-ahkerasti, jopa sadesäällä. Wohoo! En olekkaan sokerista!

Juhlittiin toisen poitsun nimppareita leffaillalla. Juhlasankari sai valita elokuvan, kylkeen vähän jätskiä ja muita herkkuja. Perheen laatuaikaa.

Viikko sitten oltiin miehen siskon naamiaisissa näinkin hehkeenä

Cutiepie

Juhlat oli hienosti järjestetty, Isäntäväkikin oli naamioitunut, tarjoilut herrrrkullisia, talo hyytäväksi koristeltu ja seura mitä' parhainta. Ekat naamiaiset vietettiin viimevuonna, toivottavasti ensivuonna jälleen!

Niin joo ja uimassa käytiin myös "paikallisessa". Otettiin mun pieninkin pikkusisko mukaan. Mun pienet miehet ui menemään  kuin viimeistä päivää. Käsikellukkeilla tokikin, mutta silti. Oli aivan mahtavaa itsekkin uida, oikeesti uida kunnolla isossa altaassa kun pikkumiehet vaan pulikoi perässä niinkuin sieviset konsanaan. 

Minä ihmeissäni että missä te ootte uimaan oppinut?

"No äiti! Sielä uimakoulussa tietenkin!"

Kas vain, olinpa taas tyhmä ;)

Ja että saisin tästä postauksesta tarpeeksi sekavan, yksi juttu vielä:

Muistakaa heijastimet! Me ollaan aina näin näkyviä.

Meidän kotitiellä kävi erittäin ikävä onnettomuus, kun eräs pidetty vanhempi mies henkilö

käveli pimeellä eikä autoilija huomannut...

Puss!

Rakas joulupukki...

Olen rakastunut.

                                    Nyt viimeksi Dr.Martensin Triumph-maihareihin.

Ne on kauniit.

Kestävät. Aitoa nahkaa.

Käytännölliset Suomenkin sää oloissa.

Ajattomat. 

Klassikot. 

Ja näin työttömänä, aivan liian kalliit.

Mutta oikeesti. Ne olisi mun ensimmäiset klassikkokengät. Oikeesti käytännölliset. Parempi vaihtoehto kuin vaikka jotkut huimat Jimmy Choot. 

Näin syys sateilla pysyis varpaat kuivina. Ja kumipohjan ansiosta, näillä ei varmaan helposti liukastele. 

Aitoa nahkaa, aah.

Nämä kävisi farkkujen kanssa. Hameiden ja mekkojen, tuoden vähän rouheutta. Menisi ihan hyvin tuulihousujen kanssakin. 

Mulle ei olisi väliä, onko toi sisäkankaan kuosi kukkainen vai skottiruutu. Löysinpä myös union jack-kuosilla, joka oli ihan hauska. Ehkä kuitenkin vähän liikaa.

Nämä varmasti kestäis kauemman, kuin jotkut halpahallin mukakivat-kengät. Joita joudun joka syksy ostaa uudet ja hei, sehän vasta kallista on? Ja ihan hullua luonnonvarojen haaskausta!

Ja toisaalta, köyhällähän ei ole varaa ostaa huonoa.

Mutta kuitenkin, rakas joulupukki, jos luet tämän. Tuo minulle Dr.Martensin Triumphit koossa 40. Olen parhaani mukaan yrittänyt olla kiltti. Ja fiksu. Ja filmaattinen. Ja lupaan olla jatkossakin. Enkä mitään muuta toivo! 

PLIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIS!

Ihana arvonta Peggyn punaisessa keittiössä

Käykäähän osallistumassa suloistakin suloisempien leivontatuotteiden arvontaan Peggyn punaisessa keittiössä!
vähän oli jo jouluista meininkiä.
Blogissa muitakin ihania reseptejä!

Puss!