2013

Miten meni mun vuosi 2013?

Alkuvuodesta olin vielä samassa vanhassa työpaikassani. Kuukauden sopparia kerralla, stressaantuneena.
Äitini täytti 50vuotta ja ja järkättiin ihan mahtavat yllärisynttärit hänelle!
Pojat oppi luistelemaan ja lätkää käytiin ahkerasti pelailemassa läheisellä kaukalolla.

Heitin hevosen kanssa hirveän kuperkeikan täydestä laukasta ja sain aivotärähdyksen. Taisikin olla pahin tippuminen tähän asti.

Lähdin isoolle kirkolle Royal Republicin keikalle. Paras keikka ikinä!

Rakas ystäväni muutti toiselle puolelle Suomea. Itkettiin ihan hulluna.
Tein elämäni ensimmäiset tilaus täytekakut koiramme kasvattajan viiskymppisille. Oli kuulemma maittanut, onneksi!
Porin ässät voitti Suomen mestaruuden ja mun patasydän oli onnesta sykkyrällä!

Itkin vähän kun Krista Siegfrids lauloi euroviisuissa Marry Me.n. Sehän on erittäin koskettava kappale vai mitä? :D

Hankin uuden tatuoinnin. Isän kuolemasta tuli tänä keväänä kymmenen vuotta.

Pojat meni uimakouluun kesällä. Isot, pienet miehet. Itkin myös kun ekan kerran niitä sinne vein. Voi mua. 

Rakas pihasaunamme saapui.

Meinasin ajaa kaksi kertaa hirvikolarin työmatkalla.

Käytiin poikien ja miehen kanssa tosi paljon kalassa. Koska kaikki nuo kaksilahkeiset tässä talossa rakastaa kalastusta. Mäkin aloin vähän tykkäämään, kun sain ekaa kertaa myös lohta!

Siskoni suoritti kaksoistutkinnon. Tai oikeastaan kolmois, koska synnytti opiskelujen aikana mulle ihanan kummipojan. Valmistui siis yhtäaikaa kuin opiskelutoverinsa siitä huolimatta. Mä olin niin ylpee ja vähän itkin. Taas.

Mies ja pojat kävi päinsä ekaa kertaa appilassa muutaman sadan kilsan päässä. Mä jäin kotiin. Ja mulla oli ihan hirveen tylsää ja ihan hirvee ikävä niitä koko ajan! Vaikka luulin että mä vaan fiilistelen ja dokailen ja nautin elämästä koko viikonlopun. ehei. Laskin tunteja siihen, koska ne tulee kotiin.

Tein monta asiaa ekaa kertaa ikinä. Olin ekaa kertaa ikinä mustikassa. Ennen en ole uskaltanut mennä, koska karhut ja käärmeet.

Mustikkakamut

Entisöin anopin vanhan sohvasängyn meidän saunaan. Siitä tuli hieno.

Mulla oli elämäni eka kesäloma! Yli kaks viikkoa! Sen kunniaksi kävin festareilla ekaa kertaa kuuteen vuoteen. Otin sielä festareilla lävistyksen. Näin ihanan Mike Monroen. 

Lähdettiin pikku kesälomareissulle. Hotelliin yöksi. Huvipuistoon kaatosateessa. Leffaan, pojat ekaa kertaa ikinä. Käytiin katsomassa itse ilkimys2. Ihan huippu! Siitä jatkettiin merelle mökkeilemään. Saunottiin, uitiin, kalastettiin, soudeltiin, käytiin vadelmassa. Aivan älyttömän ihana ja rentouttava perheloma <3

Käytiin poikien kanssa omppuvarkaissa. Keitin elämäni ekat omppuhillot ja soseet.

Tehtiin heppalikkojen kanssa ehkä elämäni hauskin maastoreissu läheisille hiekkakankaille. Baanailtiin menemään kahta miljoonaa, hiekassa ja vedessä. Oli niin siistiä. siisteintä ikinä.

Minä ja Iso A toiseksi viimeisenä

Työsuhteeni vanhassa työpaikassa päättyi. Viimeisenä päivänä minulle tarjottiin töitä läheisestä kahviosta. Otin sen riemuiten vastaan. Pestiä luvattiin aluksi viikoksi, jos työläisen saikku jatkuu niin pidemmällekkin. Saikku jatkui ja samalla mulle tarjottiin metallialan töitä pidemmäksikin aikaa. Tein elämäni parhaimman päätöksen kun sanoin metallille "kiitos ei."

Opin kahviossa valtavasti uutta ja sain uusia kavereita. Työt kestivät kolme viikkoa.

Jäin kotiäidiksi. Eli työttömäksi.

  Kauas pois muuttanut ystäväni muutti takaisin! Oi onnea!

 Järjestimme mummalle 80vee synttärit. Juhlat oli ihanat, paljon väkeä, hyvää ruokaa, aurinko paistoi ja ihan sika lämmintä ollakseen jo syyskuu.

  Shoppailin. Luin. Katsoin leffoja ja sarjoja. Kävin paljon tallilla ja lenkillä.

  Hoidin kummipoikaani kun sisko lähti opiskelemaan insinööriksi.

  Pojat täytti viisi vuotta, mun ihanat rakkaat apinat. Synttäreille leivoin evästä melkein koko kylää varten.

Leikkautin siideripäissäni pitkät hiukseni polkaksi. Eikä edes harmita!

  Itse täytin 26vuotta.

Summa summarum, paras vuosi ehkä ikinä. Olen kasvanut ihmisenä, äitinä, vaimona enemmän kuin koskaan. 

Paras päätös oli sanoa ei sille metallihommalle. Tiedossa on uusi työpaikka, jossa mahdollisuus vihdoinkin pidempään työsuhteeseen ja mielekkääseen hommaan.

Loppuvuosi on ollut aivan mahtava kaikkine touhuineen. Mutta parasta ehdottomasti on ollut kun olen saanut viettää niin paljon aikaa lasten kanssa. Tuntuu, että suhde lapsiin on syventynyt ja osaan olla parempi äiti. Tää normiarki vaan on ollut niin hienoa. Rakastan mun lapsia niin paljon. Ne on parasta, mitä mulle on ikinä tapahtunut. Syksyllä alkaa eskari eikä toista mahdollisuutta kotona oloon enää ikinä tule, kun koulutie alkaa. 

Siksi oon tästä ajasta niin älyttömän kiitollinen. Enimmäkseen mun miehelle, joka mahdollisti tämän taloudellisesti tekemällä paljon ylitöitä, että aika olisi mahdollisimman stressitöntä ja saan vaan leikkiä täydellistä vaimoa. 

Olkoon vuosi 2014 vähintään yhtä hyvä! :)

Haluaisin haastaa vuosi2013 katselmukseen seuraavia tyyppejä:

Marikan marikattimus-blogista

Jennin let's fake it-blogista

Jonnan

Sekä toisen tuplamutsin, Nellin

Ja tulvii pohjanmaa

Tää jatkuva veden tulo on saanut jokemme lakeuksilla jälleen tulvimaan yli äyräidensä.
Ja kun tapaninpäivänä ei satanut vettä ja sää oli aavistuksen kirkkaampi, päätin napata koiran autoon ja ajella joelle testailemaan uutta kameraani.
Tässä tuotoksia, olkaa hyvät! Vinkkejä otetaan myös vastaan!

Loppukevennyksenä Pate, jonka mielestä olisi ollut

erittäin hyvä idea uida tulvivassa joessa joulukuussa.. :D

Kuten kuvista ehkä huomaa, mun silmää miellyttää tollainen rouhea tyyli. Ruma on kaunista, kun oikein katsoo.

Puss!

Joulun (t)aika

Meni meillä melko perinteisissä merkeissä. Eli syödessä. Ja syödessä. Vähän lisää syödessä. Kaikilla sukulaisilla vuoropäivinä.

Maanataina kävimme naapurikunnassa hautausmaalla, sielä kun ovat mieheni- ja minun paappani haudat. Samalla kyläiltiin ystäväperheen luona, lahjoja vaihtamassa. Saimme ihani itse tehtyjä herkkuja: konjakkisinappia, paholaisen hilloa ja limppua. Ja kyllä oli hyvää!

Limppua leivoin itsekkin kinuskikissan ohjeella. Tuli aivan järkyttävän hyvää! Pomeranssin korvasin rusinoilla ja siirappia saattoi mennä hiukan enemmän kuin ohjeessa käskettiin..

Mutta juuri oikeanlaista limppua, makeaa, kosteaa tahmeaa. Nam. näitä saivat mummat ja kummit jouluviemisiksi, sekä pari ystävää myös. 

Miksi mulle käy aina näin leipää leipoessa? :D

Aattona sitten heräiltiin, pukki oli tuonut jo pari lahjaa kuusen alle. Uudet pyhääsemmät takit molemmille pojille sekä rattikelkat. Onneksi pukki oli ne jo yöllä tuonut, päivällä ehdittiin käydä ne pikaisesty testaamassa. Senhän jälkeen on viimeisetkin lumet sulaneet...

Anoppi oli tosiaan aamulla meillä joulusaunassa, sitten syötiin puurot ja laskettelemaan. Iltapäivällä mentiin syömään mun mumman luo(83vee!!) koko sakki ja illaksi sitten meidän äitille pukkia odottelemaan.

Lahjoja tuli kyllä selvästi enemmän kiltteysasteeseen verrattuna ainakin pojille. Vaatteita, pyyhkeitä, leluja, pelejä.. ja paljon.

Itsekkin olin ilmeisesti ollut todella kiltti, muutaman high lightina meikäläisen lahjarepertuaarista mainittakkoon se uusi ihana Canon, talvikengät, Dolce Gusto, tangle teaser, uusi hely My Saaga-koruuni.. Sekä vaikka mitä ihanaa vaikka kuinka paljon.

Joulupäivänä oltiin mun kummeilla syömässä ja tänään vielä anoppilassa. Kyllä meinaa jo vähän ahdistaa. Onneksi tiet on sulat, aika ripeetä lenkkiä on päässyt ees vetämään.

Laitetaanpas alle  vielä mun joulupäivän look, hiukset on myös lyhentynyt varmaan 15cm.

Toi karvaliivi on puhdasta rakkautta! Sellaisesta haaveilin melkeen kaksi vuotta ennenkä sain hankittua. Eikä kaduta pätkääkään!

Puss!

Kiltti tyttö

Mä oon ollut ilmeisen kiltti tyttö tänä vuonna.
Ensin perjantaina,  sain aivan mielettömän ihanan joululahjan:
töitä!  :)
hihkuin, hypin, pompin ja nauroin kuin ääliö sen puhelun jäljeen.  Hymyilin koko loppupäivän. Nyt saa oikeesti henkisestikin vaihtaa vapaalle, nauttia vielä joulun ajasta ennen uusia haasteita.  Ihan ilman mitään stressiä. Fiilistellä vielä kotiäidin elämää.

Sitten mies yllätti.  Sain jo uudet talvikengät lauantaina muka joululahjaksi.  Mutta tänään,  antoi jo paketin koska ei malttanut kuulemma enää odottaa. Siellä oli uusi rakkaani,  Canon EOS 600d ♥ ihana, ihana mies! Se oli selvästi kerrankin kuunnellut mitä mä tahdon.
Ainut miinus tässä, että nyt oma lahja sille tuntuu vähintäänkin tylsältä.  Mutta on sekin rakkaudella hankittu.

Lisää joulujuttuja kunhan saan taas koneen auki.

Puss!

hyvää itsenäisyyspäivää!

Hyvää syntymäpäivää Suomi!
On hienoa että meillä on oma itsenäinen kotimaa. Oma kieli, lait ja hallinto.
Tänään sitten perinteisesti katsotaan linnanjuhlaa ja tuntematon sotilas.
Fiilistellään ja rauhoitutaan.

Mutta mulle päivällä on toinenkin merkitys: on meidän 5vuotis hääpäivä!
5vuotta on nyt tahdottu. Ja tahdotaan edelleen.
On tuo mies vaan niin sopiva mulle. Nauraa yhtä tyhmille jutuille, omaa samanlaiset arvot, on hyvä isä, luotan siihen kuin kiveen, mies kestää mun itkupotkuraivareita...
Eli tänään tiedossa myös aikaa ihan kahden kesken,  kun pojat menee mummolaan käymään.
Mahtavaa.
Puss!

Päiväkoti vs. kotihoito

Facebookin yhdessä ryhmässä esitettiin kysymys:

"Kuinka monella on lapsi päiväkodissa vaikka itse kotona?"

Niin. 

Tästä asiasta omaan erittäin voimakkaan mielipiteen. Nyt voi tulla kirosanojakin, joten jos olet herkkäluonteinen mielensäpahoittaja älä jatka lukemista.

voisin oikein listata asioita, joiden takia ihmiset vievät lapsensa hoitoon vaikka ovat itse kotona.

Puheen tai motorisen toiminnan viivästynyt kehitys

Tämä syy hyväksyttäköön. Jos se on oikein diagnosoitu asia, ei äidin/isän itse päättelemä asia. Päiväkodin tädeillä saattaa olla pätevyyttä asiassa auttamiseen. Ikäisten seura varmasti myös avittaa asiaa jonnin verran.

Äidin/Isän sairasloma

Mielenterveysongelmat hyväksyttäköön. Mutta haloo! Jos kätesi on murtunut, etköhän saa keiteltyä aamupuurot PirjoPetterillesi yhdelläkin kädellä! Samoin parin päivän flunssan kestät ihan varmasti kersojen kanssa kotonakin. Piirretyt vaan pyörimään ja nessupaketti kainaloon. Täälä ainakin pojat nauttii välillä eitehdämitään-kalsaripäivistä. 

Lähden pian synnyttämään

Voi vittu päivää. Tiesittekö tyypit, että sitä ei hoideta välttämättä työpäivän aikana? Nimimerkillä 27 tehokasta synnytystuntia. 

Tähän on oltava kertakaikkiaan muukin vaihtoehto, ei ne hoitotäditkään voi sielä työmaalla kökkiä ja toivoa että sun lihakset on niin mainiossa kunnossa että pershedelmä vaan syöksähtää maailmaan. Saatika ettei tule komplikaatiota. 

Ja katsokkin ettet kiikuta tätä rakkaudentuotostasi hoitoon sen vuoksi, että uusi vauva vaatii aikaa. Luulitko oikeasti ettei se olisi rankempaa kahden kanssa? Nyt kannat vastuusi ja hoidat sen vanhemmankin lapsen kotona laiskamato!

Virikkeet

Ai kotonasi et osaa järjestää lapsellesi virkkeitä? No miksi vitussa piti mennä lapsi tekemään?!

Metsät on täynnä käpyjä ja marjoja, askartelumalleja on netti pullollaan, varmaan löytyy muksultasi pihavaatteet tai uikkarit? No HYÖDYNNÄ NIITÄ!

Lisäksi voitte lukea, pelata lautapelejä, piirrellä, maalata, retkeillä, käydä kirjastossa, leikkiä, leipoa... Jos tossa ei ole lapsellesi mitään tekemistä, on jossain mennyt pieleen. 

Sosiaalistuminen

Tämä vaihtoehto saa sappeni kiehumaan toden teolla! Voi perkele. On ne lapset ennenkin oppinut sosiaaliseksi ilman jokapäiväistä päiväkotia. 

Kaikenlisäksi varmasti joka kylästä löytyy muskaria, kerhoa, taaperojumppaa, leikkipuistoa jne. jossa lapset voivat törmätä, herranjumala, toiseen lapseen! Ilmieläväään!

Lisättäköön, että minä ja 2 sisarustani emme olleet minkään sortin päivähoidossa ennen koulumme alkua. Saimme ystäviä ja osasimme leikkiä muidenkin kanssa. Tutustumme helposti uusiin ihmisiin ja niin edespäin. Olemme siis sosiaalisia. Nuorin siskoni meni päivähoitoon. Hänestä tuli ujo ja hiljainen. Ei ole valtavaa kaveripiiriä. Toisin kuin meillä muilla. Eli väite kumottu. Siitäs saitte IN YOUR FACE!!

Siinä teille virikettä. Askarrelkaa sorminukkeja ja pitäkää esitys!

Mä en kertakaikkiaan ymmärrä, miksi tehdä lapsia jos ne aikoo kuitenkin viedä hoitoon ja jäädä itse kotiin. 

Surullisia juttuja on myös ne, kun sisar on kipeenä kotona ja silti toinen lapsi tuodaan hoitoon, sairastuttamaan koko hoitopaikan väki. Miksi? Laiskuutta, sanon minä.

Tai ne, kun lapset haetaan vasta kaikkien muiden asioiden jälkeen hoidosta. Käydään ensin kaupassa, postissa, viedään kauppakassit kotiin.. Ja sielä se pieni lapsi odottaa vanhempia hakemaan, kyynel silmäkulmassa kun oli taas niin pitkä päivä. Miksei sitä lasta voi hakea mukaan kauppareissulle? Taas laiskuutta. Sitten vielä ihmetellään, miksei ne pienet hirviöt osaa käyttäytyä normi arkisissa tilanteissa, kuten juuri kaupassa. No kai nyt jos niitä ei viitsitä hakea sinne joukkoon!

Tai se, kun saadaan töistä yllättäen vapaapäivä ja tuodaan lapsi silti hoitoon. Luulisi että se aika lapsen kanssa maittaisi kokonaisen työviikon päälle? Ehei, nämä arjen antisankarit tuovat lapsen hoitoon mielummin kuin viettäisivät aikaa kullanmurunsa kanssa.

Tää on vaan niin surullista. kertakaikkisen surullista. Kun ei enää haluta/viitsitä/jakseta viettää aikaa oman lapsen kanssa.

Keksitään tekosyitä että saisi huonon oman tunnon pois. 

Miksi edes tehdä lapsia sillä ajatuksella, ettei niitä itse hoida?

Mulle on aivan itsestäänselvyys, että kun minä olen kotona, on lapsetkin. Piste. Minä ne tein ja halusin, minä ne hoidan ja rakastan. 

En kertakaikkiaan ymmärrä sitä ajattelu tapaa, että voihan ne viedä päiväkotiin jos on rankkaa tai lapset energisiä. Siihen keksitään itse ratkaisu eikä etsitä oikotietä onneen!

Ei ennenvanhaankaan kersoja kiikutettu hoitoon het kun tissiltä pääsi irti. Ja kumman selväpäistä sakkia tuntuu olevan. Paljon fiksumpaakin varmaan ku nämä nykyajan tenavat, jotka on vaan haluttu pois jaloista pyörimästä. 

Kyllä. Koko elämä muuttuu kun lapsen teet. Et saa enää rauhassa keittää, siivota, lukea, hakea työpaikkoja, tehdä koulutehtäviä, käydä suihkussa, salilla, pukea, riisua tai edes käydä vessassa. Mutta eiköhän se ole tiedossa siinä kohtaa kun niitä muksuja alkaa tekemään?

Lapselle paras paikka on omien vanhempiansa kanssa. Ihan oikeasti. 

Lapset on pieniä vaan niin pienen hetken. Nauttikaa siitä hyvät ihmiset kun voitte! Koulutie kun alkaa, ei mahdollisuutta siihen arjesta nauttimiseen enää ole. Se on sellainen se oppivelvollisuus. Yhdeksän vuotta ja ne on jo teinejä. Sitten aikuisia. Lentävät pois pesästä.

Ottakaa ilo irti yhteisestä ajasta lapsienne kanssa. Se on parasta aikaa elämässänne.

Ugh. Tulipahan painavaa tekstiä ja paljon. Tämä asia vaan saa minut niin kertakaikkisen tuohtuneeksi. 

Puss!

Vanhuus tulee...

TADAAAA!!!

Elämäni ensimmäinen silmäpussi. Siihen se vaan tulla tupsahti, vaikka olin luullakseni ihan hyvin nukkunutkin. Eikä meinannut edes pentele piiloutua vaikka kuinka läträsin valokynän kanssa. Huhhuh.

En nykyään jaksa edes bailata. Tossa joku aika sitten, oltiin ulkona syömässä ystävä pariskuntien kanssa.
Anoppi oli poikia vahtimassa ja lupasi olla myöhemmällekkin, jos  tahdomme jatkaa iltaa. Mies meni ystävänsä luo saunomaan ja minä oman ystäväni luo.
Ja mitä teen minä kun pääsen vapaalle?
Noh, makaan ystäväni sohvalla, katson vain elämää, juon yhden sidukan ja soitan veljeni viemään minut kotiin. Kello 23.  Lisäksi en olsi malttanut kotona odottaa että anoppi lähtee kotiin. Koska olsin vaan halunnut heittäytyä alasti sohvalle ja katsoa jotain lällysarjaa. Aivan jouduin itseäni pidätellä etten riipaissut vaatekertaa pois ja oikaissut sohvalle.

Todellakin huomaa, että tässä mennään lähempänä viittä kymppiä kuin nollaa.

Terveisin, kaikkien mummojen kuningas.