5vee bileet

Kyllä sitä kuulkaa nainen saa itselleen valtavan stressin aikaiseksi yksien synttäreiden takia!
Ei pelkästään siksi, että talon pitää kiiltää ja nurkkien olla tip top.
Vaan siksi, että olen jokaisille poikien synttäreille leiponut kaiken itse. Mitään ei osteta valmiina. Ja tarjoiluksihan ei riitä mikään täytekakku ja pikkuleivät.
Ehei.
Täytyy olla kaikille jotain. Että varmasti jokainen vieras löytää lautaselleen jotain, mistä tykkää.
Olen siis ollut koko perjantain leivontapöydän ja uunin välissä. Onneksi sain apua ihanalta ystävältäni.
Ehdittiin me miehen kanssa käydä shoppaamassa pikku-ukoille synttärilahjat (ja mulle voileipä grilli), löydettiin aivan ihanat lentsikat-radio puhelimet!Voi veljet täällä on kuulunut "haloo haloo kuuluko mitään. Haloo haloo missä olet? Haloo saa tulla etsimään!"
Eli nappi ostos (Y)

Tähän nyt sitten vähän kuvia leivonnaisista. Anteeksi kännykkälaatu

Kylmäsavulohi tuulihatut

Kana-pekoni piirakka

Taco-jauheliha pasteijat

Mud cake

Omena Creme Vanille-torttu

Puolukkamuffinsit kinuski vaahdolla

Pojat puhaltamassa kynttilöitä hattivatti-kakustaan.

Pohjana tumma-ja vaalea pohja kerroksittain.

Väleissä vadelma-ja valkosuklaa moussea vuorotellen.

Minun  erittäin komeat synttärisankarini <3

Huomenna onkin sitten vuorossa kaverisynttärit ja tarjoiluna tämän päivän jämät höystettynä poppareilla ja karkeilla.

Onhan tässä synttärihässäkässä kova homma, mutta täytyy kyllä sanoa että tekisin sen useamminkin. 

Pojat oli niin onnellisia ja tyytyväisiä. Kuten nyt kuvastakin varmaan huomaa :)

Lisäksi tykkään itse emännöidä ja on ihanaa kun saa koko lähisuvun yhtäaikaa paikalle. 

Tämmöistä täällä tänä viikonloppuna.

Puss!

Kuka varastaa mun aikaa?

Tänään tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä,  kun tulin äidiksi. Kerta heitolla kahdelle, pienelle peikkopojalle.
Se on kyllä ehdottomasti parasta,  mitä mulle on tapahtunut.
En voinut aiemmin kuvitellakaan, miltä se tuntuu.
Sydän melkein särkyy, jos lapsi itkee etkä voi lohduttaa.
Rakkaudesta halkeaa, kun oma muru halaa ja sanoo että olet maailman paras äiti ja rakastan äiti sua.
Se mieletön ilo, joka tulee kun pojat leikkii keskenään ja nauravat ihan kippurassa jollekkin totaalisen käsittämättömälle asialle
Tai suuri hämmennys, kun lapsi kysyy jotain äärettömän utopista johon ei takuulla ole vastauksia olemassa.
Ja kaikki ne hetket, kun lapsi oppii uutta. Voi sitä riemua, joka itsellekkin tulee!
Kaikki tunteet saa kertoa tuhannella, jos ne liittyvät omiin lapsiin.
Ja aika. Se menee pikavauhtia.  Aivan kuin joku olisi laittanut jotain rakettibensaa meidän kalenteriin.  Ihan justiinsa me oltiin laitoksella, opeteltiin kävelyä, puhumista, kuljettiin vaipoissa.. ja ens syksynä eskariin. Ihan hirveetä.

Meidän synttäripäivä oli ehkä vähän tylsä.
Ee valitteli heti aamusta korvaansa. Mikäs sen mukavampi synttärilahja olisikaan, kuin korvatulehdus ja antibioottikuuri?  Oli kuulemma onneksi edes hyvää lääkettä.
Kipeän korvansa takia Ee ei tahtonut kerhoon (pojat siis käyvät 2*vko seurakunnan päiväkerhossa). Mutta P yllätti ja meni sinne yksin. Varmaan johtui vanhenemisesta tälläinen rohkeuspuuska.
Sillä aikaa kävin Een kanssa kahvilla ja katsomassa ystäväni uutta koiran pentua. Oli ihan mukavaa antaa aikaa vain toiselle lapselle, yleensä kun ne ovat yhdessä kokoajan.
Peen kerhopäivä(tai siis 3h) oli ollut huippukiva. Vähän sitten sovittiin että torstaina E menisi vuorostaan yksin, saisi P sitten vähän omaa aikaa.
Pojat sai toivoa ruuan synttärin kunniaksi: ranskiksia ja lihapullia. Jälkkäriksi jätskiä. Ja lisäksi pelattiin murujen toiveesta crash bandicootia koko perheen voimin. Ja valvottiin vähän myöhempään. Hulluteltiin.

Viikonloppuna onkin oikeen kreisibailausta tiedossa, lauantaina mummojen synttärikaffitusta ja sunnuntaina poikien ekat kaverisynttärit! Laitettiin oikein kutsut menemään postissa.  Aika söpöä. Hihi.

Tietää siis armotonta siivousta. Ja kun bileet on ohi, voisi kuvitella hiroshiman pommin pudonneen meille.
Turhaa ehkä? :)

Öitä!
Puss!

10 reasons to be happy

Dahlian blogissa on haaste, jossa pyydetään miettimään 10 syytä onnellisuuteen. Tässäpä meikäläisen 10asiaa

1.Ihanat, komeat lapseni.

Saavat jokapäivä hymyn huulille ja sydämmen pakahtumaan rakkaudesta

2. Perhe ja yhteinen laatuaika

3. Ystävät

Elämääni on mahtunut monenlaisia kavereita, ihan hyviäkin.

Suurin osa ystävistä, joita tällä hetkellä on elämässäni, 

ovat olleet siinä jo parikymmentä vuotta.

Pari uudempaakin ystävää on ja heistä olen kovin kiitollinen.

En kaipaa ympärilleni liikaa ystäviä, nämä muutamat rakkaimmat riittävät.

Laatu korvaa määrän tässä tapauksessa.

4. Hyvä ruoka.

Olen niin kova herkkusuu ja kulinaristi, että hyvä ruoka saa hymyn korviin asti.

5. Hevosharrastus.

Mistään ei saa niin suurta onnistumisen tunnetta kuin siitä, 

kun hevonen toimii kuin ajatus ja ratsastus on melkein yhteistä tanssia.

Mikään ei saa adrenaliinia virtaamaan veressäni yhtä kovaa, kuin kunnon kiitolaukka

sänkkärillä tai hiekkatiellä.

Myös  paskanlappaaminen on yllättävän terapeuttista.

6. Hyvä musiikki.

Olen musadiggari. Enää mua ei saa houkuteltua semmoiselle keikalle, josta en tykkää.

Rakastan rokkia.

Ennen dokaaminen oli baarissa pääasia, nykyään musiikki.

Siksi käynkin nykyään vain pubeissa/terasseilla tai kunnon keikoilla.

En voi sietää nykypäivän Avicii, David Guetta, Cheek yms. musiikkia. 

Olisi hirveää maksaa huonosta keikasta.'

Kuvassa viime joulukuulta, Helsingin Nosturista iki-ihana Royal Republic.

Oli loistava keikka!

7. Koiramme.

Ihana, kuusivuotias sakemanni Pate.

Kiltti kuin lammas ja iso kuin lehmä.

Tähän voisi myös liittää pitkät lenkit metsissä ja peltoteillä.

8.Meri

Sielu lepää aina kun pääsee merelle. Järvi ei kelpaa, meressä vaan on sitä jotain.

Tämä kuva on otettu kesälomareissultamme-13, kun oltiin pari yötä kummieni

mökillä merellä. Pojat ovat menossa vielä iltauinnille.

9. Hyvä kirja

Tällä hetkellä on dekkarikausi käynnissä. Se alkoi millenium-trilogiasta,

seuraavaksi kahlasin läpi John Verdonin dekkarit, Anne Holtin Hanne Wilhelmsen-sarjan

ja nyt on menossa Peter Jamesin Roy Grace-sarja.

Jos kirja vaikuttaa alusta huonolta, jätän suosista kesken ja palautan kirjastoon.

Jos se imaisee mukaansa, ahmin monta sataa sivua parissa päivässä.

Monesti olen niin sisällä kirjoissa, että ratkon murhia unissanikin aina kun on kirja kesken..

10. Joulu

Kaikista juhlapyhistä joulu on ehdoton lemppari.

Kynttilöitä, kauniita valoja, siisti koti, kimallusta.

Hyvää ruokaa ja rauhallista tunnelmaa.

Koko suku lähellä ja kiireetöntä yhdessä oloa.

Lahjojen antamista ja saamista(jos on ollut kiltti).

Mitkäs on teidän 10 onnenjuttua?

Ihanaa sunnuntain jatkoa!

Puss!

Ajatuksia ruuasta

Ruoka. Ilman ruokaa ei elä. Jos syö liikaa, kuolee. On hyvää ruokaa ja pahaa ruokaa. Toisilla yltäkylläisyyteen asti ja toisilla ei ollenkaan. Jotkut ovat ennakkoluuloisia eivätkä suostu koittamaan mitään uutta, toiset työntävät innoissaan haarukkaa suuhun uusien makuelämyksien toivossa.
Toiset tykkää käyttää eineksiä ja päästä helpolla, toiset suunnittelee ja tykkää tehdä kaiken itse.
Ennenkuin jäin työttömäksi, kuuluin ehdottomasti ensin mainittuun ryhmään. Ruokaa oli saatava äkkiä ja helposti työ-ja hoitopäivän jälkeen.

Nyt asia on miehen ja lapsien onneksi toisin. On aikaa ja energiaa kuoria ne perunat ja pyöritellä lihapullat. 

Suunnittelin sunnuntaina ruokalistan perjantaille asti. Se meni jokseenkin näin:

Sunnuntaina söimme perunamuusia, paistettua hirven vasan maksaa, sipulia ja puolukkahilloa.

Olin ylpeä itestäni kun otin haasteen kummisedältä vastaan, hän kun maksaa tarjosi.

Itse olin syönyt maksaa viimeksi kersana irvistellen. Yllätys oli suuri, kun se olikin ihan älyttömän herkullista! 

Maanantaina sitten jatkoin edellispäivän muusia tekemällä muusi-jauhelihalaatikon. 

Tiistaina oli vuorossa spagetti ja jauhelihakastike, jota jäi yli muusilaatikosta.

Keskiviikkona ranskalaiset ja kanakastike.

Torstaina kinkkukiusaus.

Perjantaille taas perunamuusia ja itse tehdyt lihapullat.

Tämä tuli lisäksi aivan älyttömän halvaksi. Ja yllättäen kyllä, helpoksi. Kaikki ruoka-aineet, hedelmiä, salaattia, leipää ja leivänpäällisiä sekä maitoa muutama purkki yms, tulivat maksamaan n.45e. 

Ehkä te kaikki muut supermutsit sielä ruudun toisella puolen olette suunnitelleet ruokalistanne jo aikojen alusta saakka aina valmiiksi ja käytte kaupassa vain kerran viikossa.

Itse en ole saanut aikaiseksi.

Joskus ennenmminkin olen yrittänyt, mutta puihin se on yleensä mennyt kun laiskuus on iskenyt. Hehheh. 

Tällä linjalla aion jatkaa kyllä ehdottomasti niin kauan kun vaan jaksan ja mielenkiintoa piisaa.

Siitä olen iloinen, että lapset olen saanut kasvatettua syömään monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti. Ääntä kohden katoaa kaikki aurajuustosta ja katkaravuista lähtien, päättyen vihreään salaattiin ja hedelmiin.
Mies kun ei ollut maistellut juuri mitään "erikoisempia" makuja ennenkuin alettiin seukata. Uutena tulivat mm. juustot ja äyriäiset sekä jopa köyhät ritarit.
Nykyään kaikki menee ja innoissaan on uusia juttuja kokeilemassa.

Mutta, lähdenpä tästä katsomaan mitä hellalla porisevalle riisipuurolleni kuuluu ja laittamaan sämpylätaikinan kohoamaan.

Ruokailoa!
Puss!

Kotini parhaat palat

Jennin Let's fake it -blogissa oli haasteena kuvata kotinsa parhaat palat.
Tuumasta toimeen.
Kaikki kuvat on otettu asioista juuri niinkuin ne sillä hetkellä olevat.

Meidän makkari.

Remontoitiin se viimevuonna ja tulos on miellyttänyt.

Kisukin sielä nukkuu Eeva-nukkeni kanssa.

Rakas, kaunis, pinkki moccamasterini.

Tämä keittää maailman parhaat kahvit.

Ja on kaunis. Niin kaunis.

Marilyn-aiheiset kahvi-ja teepurkit. Tykkään.

Meidän keittiön valokuvaseinä. Ihania ihmisiä ja ihania muistoja.

Muumimuki-kokoelmani maustehyllyssä.

Tässä ei ole kaikki, osa on likaisena. Hehheh.

Tapiovaaran Pirkka-jakkara.

Saatiin se mummalta joskus kukkapurkin aluseksi.

Todellinen arvo selvisi pari viikkoa sitten.

Mummalle sitä ei ole kerrottu :D

Ilman rahallistakin arvoa, tämä on yksi lemppareista. 

Se on niin kauniisti muotoiltu ja kestävä.

Muksujen kerhossa tekemät enkelit on niiiiin söpöt!

Vaikka toisen nimi onkin kuulemma torahammas :)

Meidän takka. Suloinen lämmön lähteemme.

Mieheni palkintokaappi.

Tämä hänellä oli jo omassa asunnossaan ja sen edessä me ensi kerran suudeltiin.

Ei näytä kivalta missään, mutta tunnearvonsa vuoksi tästä ei luovuta ikinä.

Söpöäkin söpöimmät cupcake-pötit. Näihin ei mahdu mitään, mutta ne näyttää ihQlta.

Punaisen maljakon sain  joskus toiselta mummaltani, joka on saanut sen joskus lahjaksi omalta äidiltään. Kaunis ja vanha.

Mun Marilyn-taulut.

Näitä taitaa olla jokapaikassa muualla, paitsi vessassa ja lastenhuoneessa.

Miten niin fani?

Palju. Ihan parasta näin kirpeinä syysiltoina.

Pihasaunamme ulkoa päin..

Ja sisältä. Oli kallis mutta kyllä joka pennin arvoinen.

Puusaunan löylyt vaan on niin parhautta ja tunnelmallista.

Jos tätä joku lukee, haastan tekemään saman ja linkkaamaan postauksen alle.

Ihanaa syksynjatkoa ja toivottavasti saan aikaiseksi päivitellä pian kuulumisakin!

Puss!