Taas mennään mennään ähtäriin

Kauniin maaliskuisen lauantain kunniaksi kurvailtiin Ähtärin eläinpuistoon. Pojat oli ihan pähkinöissään kun pääsivät karhuja katsomaan. No täytyy myöntää että oli äiti ja iskäkin :)

Pakattiin eväät messiin ja lähdettiin nauttimaan auringosta ja keväästä. 

Oli aivan huikee idis mennäkkin näin keväällä eikä kesäkuumalla niinkuin yleensä. Eläimet oli virkeitä ja touhuilivat monenmoista. Tositosi kivaa!

Tässä vähän kuvasatoa reissulta.

Lumileopardin evästauko

Vauvakarhut tuli ihan häkin reunalle katsomaan ja seurustelemaan.

En oo ihan päättänyt, oliko se pelottavaa vai supersiistiä olla noin lähellä karhua.

Ehkä molempia.

Mun lippispää reppuselät <3

Iskä ja Äiti-karhut.

"heeeei mitä sun pehvasta tulee?"

Oman pärstän päivitys

Veljekset kuin ilvekset

Evästauko

Kotimatkalla pidätettiin vielä Keskisen Vesan ostosparatiisiin(helvettiin).

Eikä voi kuin ihmetellä. Kaikkihan tietää, että shoppailu on miehille monesti epämieluisaa puuhaa. No keskisillä tämä oli tehty vielä epämieluisammaksi. Sielä kauppakeskusessa oli karaoke! Keskellä päivää!

Jopa mun korvat itki verta ja teki mieli poistua takavasemmalle ja lujaa....

Osteltiin kaikkea pientä, mulle uudet tennarit, hajuvettä, sisäinen astiahulluni osti taas uusia astioita, isännälle langattomat kuulokkeet ja pojille jotain leluja. Ruokakauppaan tulikin törsättyä vähän enemmän.

Kaikenkaikkiaan aivan ihanan huippukiva päivä!

Puss!

Eläydyn

Uniini ihan liikaa.

Ei ole tavatonta, että nauran ihan kippurassa tai rääyn tyynyni märäksi unessa.

Mutta sitten on näitä vielä vähän isompia reagointeja.

Eräänä yönä, näin unta että olin kävelemässä joessa. Yhtäkkiä minua kohti ui käärme. Yritin väistellä, mutta se muutti suuntaansa aina minun mukaani. Mikään muu ei auttanut, kuin kunnon ninjatarzanloikka rantaa kohden. Valitettavasti toteutin tämän oikeasti. Syöksyin siis kunnon ninjapantteri loikalla sängystä alas.
Vähän kävi kipeetä.

Kerran uneksin päättömästä kummituksesta roikkumassa meidän ovenraossa.
Se hyökkäili välillä minua kohti ja seurasi.
Huusin kuin jalopeura:
"APUA, APUA KUMMITUS TÄÄLÄ ON KUMMITUS AAAAAPUAAAAAAAAAA!!!"

Harmi, että huusin niin ääneen. Mies heräsi ja vähän ihmetteli. Luojan kiitos pojat ei heränneet, nehän ei olisi nukkuneet enää ikinä jos äitikin pelkää kummituksia yöllä ihan tosissaan :D

Metri helenan seikkailuja

Jälleen pääsemme matkalle pääni sisälle.

Eli sarjassamme hullut unet.

Tälläisen yön vietin jouluyönä:

olin opiskeleva leski yh.
Sitten joku kidnappasi Katri Helenan ja minä ja ystäväni jouduttiin maksaa lunnaita. Mä en olisi halunnut, koska olin köyhä leski. 
Ja ihan sama joku katri helenaa.
Kaverit varasti mun rahat ja antoi ne kidnappaajille. 
Siitäkös mä suutuin, ja jallitin ne nappaajat tapaamiseen. Seurasin niitä salaiseen luolaansa, joka oli taidetalon alla olevan kukkulan sisällä oleva luola.
Vaadin rahani takaisin. Katri helenan kohtalo jäi vähän epäselväksi. 

Yökyläilyä!

Hei vaan pitkästä aikaa!

Ajattelinpa taas päivitellä, kun pitkästä aikaa tapahtui jotain arjesta poikkeavaa.
Lauantaina meille saapui kyläilemään poikien rakkain ystävä, sillä meiningillä että saa jäädä yöksikin jos tohtii.

Kännykkälaatu<3

Meidän pojat uusissa kevättakeissaan ja selin kameraan Kaveri

Päivä meni toooosi nopeaa. Aamupäivällä leikkivät sisällä, puoliltapäivin mentiin mun äidin luo kun värjäsin äiteen juurikasvun.

Pojat oli sillä aikaa ulkona mun pikkusiskon kanssa. Sisällä syötiin jätskiä ja katottiin vähän leffaa.

Meillä taas ulkoiltiin. Mies lämmitteli pihasaunan. Keitettiin. 

Illalla herkuteltiin poppareilla.

Ja yllättäen, kaveri uskalsi jäädä yökylään! 

Olin ihan varma, että kun nukkumaan meno aika koittaa, alkaa itku ja kaipuu kotiin. 

Mutta eihän nyt tokikaan. Niin reippaasti kävi hampaiden pesulle ja nukkumaan.

Aivan mahdottoman suloosta, kun nukkuivat siskonpedissä poikien kämpässä kaikki kolme.

Vähän kuului hihittelyä ja höpöttelyä, mutta niin ne sinne nukahtivat.

Tästä se nyt sitten alkaa. Yökyläilyt puolin ja toisin kavereiden kanssa.

Niin isoja poikia jo. 

Puss!

Tyhjä pää

Pää on ihan typö tyhjä.
Vieläkin eletään vähän sekavissa fiiliksissä, epävarmuudessa.
Siitä johtuen se pääkin kumisee tyhjyyttään.

Mitään kummepaa en ole touhaillut. Tehnyt töitä(aika paljon, hirvee kiire), lenkkeillyt, puuhaillut poikien kanssa, rakastanut miestä, syänyt vähän laskiaispullaa, treffaillut kavereita..

Ja, kävin bailaamassa. Joka oli täys fiasko. Alkuilta oli mukavaa. Saunoin kaverini kanssa ja puhuttiin vaan paskaa. Kuunneltiin musiikkia. Meikkileikittiin. Tupeerattiin hiuksia.
Mutta jo baariin päästyä, odotin vaan kotiin pääsyä. Ei sisäinen bailueläin suostunut nousemaan talviuniltaan.
Sanni esiintyi paikallisessa. Se oli tosi hyvä. Ja äkkiä keikan jälkeen snägärin kautta kotiin nukkumaan.

Meillä on perjantaina miehen kanssa treffit! Aivan superihanaa. Anoppi tulee vahtimaan poikia, käydään ainakin syömässä ja ehkä leffassa. Uijui.
On ollut jännä huomata, kuinka kliseisesti pitää paikkansa, että vastoinkäymiset hitsaa yhteen. Se pitää paikkansa. Mies tuntuu rakkaammalta, tärkeämmältä ja oikeammalta kuin koskaan.

Loppuun muutamia kuvia sekalaisessa järjestyksessä. Enjoy!

Miehen työkaverin vaimo loihti mulle ihanat kynnet!

Jos itse kaipailet edullisia ja kestäviä(kestää jopa mulla töissä) kynsiä, niin jätä kommenttia.

Aurinko paistoi ja pitkästä aikaa kävin kuvailemassa joella.

Herra Rapanaama nautti reissusta kovasti.

Mut haastettiin kaljahaasteeseen. Pojat pääsi avustajaksi videolle ravimiehinä :D

Hupsistakeikkaa

Saksanseisoja?

Ee oli askarrelut kerhossa iiihanan rannekorun mulle.

Onneksi meillä on kaks lasta, niin Pee oli sitten askarrelut iskälle :D

Mun ihanat kukkapöksyt saapui vihdoin!

Semmosta tällä kertaa.

Puss!