Tänään tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun tulin äidiksi. Kerta heitolla kahdelle, pienelle peikkopojalle.
Se on kyllä ehdottomasti parasta, mitä mulle on tapahtunut.
En voinut aiemmin kuvitellakaan, miltä se tuntuu.
Sydän melkein särkyy, jos lapsi itkee etkä voi lohduttaa.
Rakkaudesta halkeaa, kun oma muru halaa ja sanoo että olet maailman paras äiti ja rakastan äiti sua.
Se mieletön ilo, joka tulee kun pojat leikkii keskenään ja nauravat ihan kippurassa jollekkin totaalisen käsittämättömälle asialle
Tai suuri hämmennys, kun lapsi kysyy jotain äärettömän utopista johon ei takuulla ole vastauksia olemassa.
Ja kaikki ne hetket, kun lapsi oppii uutta. Voi sitä riemua, joka itsellekkin tulee!
Kaikki tunteet saa kertoa tuhannella, jos ne liittyvät omiin lapsiin.
Ja aika. Se menee pikavauhtia. Aivan kuin joku olisi laittanut jotain rakettibensaa meidän kalenteriin. Ihan justiinsa me oltiin laitoksella, opeteltiin kävelyä, puhumista, kuljettiin vaipoissa.. ja ens syksynä eskariin. Ihan hirveetä.
Meidän synttäripäivä oli ehkä vähän tylsä.
Ee valitteli heti aamusta korvaansa. Mikäs sen mukavampi synttärilahja olisikaan, kuin korvatulehdus ja antibioottikuuri? Oli kuulemma onneksi edes hyvää lääkettä.
Kipeän korvansa takia Ee ei tahtonut kerhoon (pojat siis käyvät 2*vko seurakunnan päiväkerhossa). Mutta P yllätti ja meni sinne yksin. Varmaan johtui vanhenemisesta tälläinen rohkeuspuuska.
Sillä aikaa kävin Een kanssa kahvilla ja katsomassa ystäväni uutta koiran pentua. Oli ihan mukavaa antaa aikaa vain toiselle lapselle, yleensä kun ne ovat yhdessä kokoajan.
Peen kerhopäivä(tai siis 3h) oli ollut huippukiva. Vähän sitten sovittiin että torstaina E menisi vuorostaan yksin, saisi P sitten vähän omaa aikaa.
Pojat sai toivoa ruuan synttärin kunniaksi: ranskiksia ja lihapullia. Jälkkäriksi jätskiä. Ja lisäksi pelattiin murujen toiveesta crash bandicootia koko perheen voimin. Ja valvottiin vähän myöhempään. Hulluteltiin.
Viikonloppuna onkin oikeen kreisibailausta tiedossa, lauantaina mummojen synttärikaffitusta ja sunnuntaina poikien ekat kaverisynttärit! Laitettiin oikein kutsut menemään postissa. Aika söpöä. Hihi.
Tietää siis armotonta siivousta. Ja kun bileet on ohi, voisi kuvitella hiroshiman pommin pudonneen meille.
Turhaa ehkä? :)
Öitä!
Puss!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti lämmittää mieltä!