Nooh, siitä selvittiin ilman päikkäreitä ja illalla mentiin pikkumiesten kanssa jo kasin mais maate. Siitä lähtien olenkin ollut erittäin reipas!
Työ itsessään on ollut haastavaa ja monipuolista. Yhdeksän tunnin päivät on mennyt hujauksessa. Oppimista on ihan sikana.
Olen myös yrittänyt pitää kiinni aktiivisesta elämästä, raahautumalla reippaille lenkeille töiden jälkeen. Työttömänä sitä jaksoi vaikka ja mitä. Suuri pelkoni olikin, että jään taas vain sohvan pohjalle makaamaan.
Lentävä koira
Pojat taas... No arvatenkin varsinkin alkuviikko oli erittäin hankala. Viimeksi kun ovat hoidossa olleet syyskuulla, odotettavissa oli kiukuttelua. Ja sitä myös sain.
Tiistaina tappelu alkoi jo hoitotädin tuulikaapissa, jatkui koko matkan kauppaan. Kaupassa oltiin ihmisten lailla mutta kotona taas oli riemu ylimmillään. Not.
"Äiti sä oot ihan tyhmä"
"Äiti mä en halua syödä' ruokaa"
"En suostu pukemaan"
"En haluaaaa nukkkuuuaaaaaaaaa"
Jne. Luojan kiitos loppu viikkoa kohti tasoittui meno. Tottakai miehellä oli iltavuoroviikko vielä kaiken hyvän päälle. Mutta kyllä tämä tästä taas.
Perjantaina kävin töiden jälkeen pikaisesti shoppaamassa. Mukaan tarttui tämmöinen ihanuus!
Niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hieno!
Pienin pikkusiskoni (12vee) oli perjantaina yökyläilemässä. Ajeltiin läheiselle kodalle makkaranpaistoon ja laskettelemaan. Mukana oli poikien uudet rattikelkat ja voi kauhiaa kun mentiin lujaa! Minä kiljuin kyydissä ja poikia se nauratti ihan mahdottomasti. On tainnut iskeä jonkunlainen itsesuojelu vaisto päälle näin vanhemmiten.
Paisteltiin tosiaan makkaraa ja juotiin mehua, kiivettiin vielä näkötorniinkin.
Kotona laitettiin Itse Ilkimys2 pyörimään ja syötiin "herkkuja". Mä yritän viettää herkutonta ja tipatonta tammikuuta ja toistaiseksi on ihan hyvin onnistunutkin. Tässä meidän leffamätöt
Dippivihannekset ja ruisnachot. Sekä zeroa kyytipojaksi. Nam!
Lauantaina ystäväni pyysi minua maastoilemaan yhteisen ystävämme ihanilla suokkitytöillä. Oli ihan hirvee lumimyräkkä ja tuisku. Sairaan kylmä! Mutta sissinä vaan vedettiin menemään. Karvaponithan nyt ei ollut moksiskaan.
Ja kyllä oli rentouttavaa. Ihan parasta tässä heppailussa on juuri nuo rennot maastot ystävän kanssa. Juoruilla oikein kunnolla ja saada liikuntaa samalla, nautiskella maisemista heposen kyydillä. Laaaaaaaaaaaaaaaaaaaav it <3
Kuten näkyy, ilma oli hyytävä mutta silti hymyilyttää :)
Ai niin! Kaiken tämän hyvän päälle voitin gigantilta uuden läppärin arvonnassa! Vanha kuolikin tässä joku aika sitten, nyt ollut lainalla äiteen vanha kone(joka on vähintäänkin perseestä). Olin suunnitellut ostavani uuden koneen ekasta palkasta, nyt ei tarvikkaan. Wuhuu!
Pussssss tyypit ja mukavaa ensiviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti lämmittää mieltä!