Pakko kai nämä on jonnekkin tallettaa.
Tästä alkaa siis muistelot psykedeelisimmistä hetkistäni unen valtakunnasta.
Palataan vaikka ihan lapsuuteni hetkiin näin aluksi.
Painajaisia näin erittäin harvoin. Ja jos näin, ne olivat outoja.
Kipeenä ollessa olin ihmeellisessä valveunessa, jossa aina olin ihan varma että vaatekaappini on mörkö.
Pahimpana mielessä varmaan kaikki unet joissa pakenin Akankapuutoa milloin missäkin. Autiomaassa, tunturissa, ihan tuola meidän "keskustassa" jne.
Kukkuu!
Muuten unissani vallitsi oudon seesteinen tunnelma. Erittäin monta kertaa olin seisomassa ison sillan päällä. Hyppäsin sieltä alas ja kun pääsin veteen, muutuin merenneidoksi. Sitten kivasti pulikoin kalojen seassa, kaikki oli rauhallista ja kaunista.
Usein meidän takapihalla oleva oja oli täynnä käärmeitä. Jostain syystä en niitäkään pelännyt, aina vaan katselin ja pidin kauniina. Tosi elämässä iskee suurin piirtein paskahalvaus iskee jos käärme osuu näköpiiriin...
Nämä unet on mun mielestä lapsen uniksi outoja. Se rauhaisa fiilis, jonka muistan edelleen.
Tässäpä tämä lapsuus-osio, seuraavissa postauksissa voidaankin siirtyä sitten näihin aikuis-iän uniin jotka saa mut epäilemään mielenterveyttäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti lämmittää mieltä!