Uniini ihan liikaa.
Ei ole tavatonta, että nauran ihan kippurassa tai rääyn tyynyni märäksi unessa.
Mutta sitten on näitä vielä vähän isompia reagointeja.
Eräänä yönä, näin unta että olin kävelemässä joessa. Yhtäkkiä minua kohti ui käärme. Yritin väistellä, mutta se muutti suuntaansa aina minun mukaani. Mikään muu ei auttanut, kuin kunnon ninjatarzanloikka rantaa kohden. Valitettavasti toteutin tämän oikeasti. Syöksyin siis kunnon ninjapantteri loikalla sängystä alas.
Vähän kävi kipeetä.
Kerran uneksin päättömästä kummituksesta roikkumassa meidän ovenraossa.
Se hyökkäili välillä minua kohti ja seurasi.
Huusin kuin jalopeura:
"APUA, APUA KUMMITUS TÄÄLÄ ON KUMMITUS AAAAAPUAAAAAAAAAA!!!"
Harmi, että huusin niin ääneen. Mies heräsi ja vähän ihmetteli. Luojan kiitos pojat ei heränneet, nehän ei olisi nukkuneet enää ikinä jos äitikin pelkää kummituksia yöllä ihan tosissaan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti lämmittää mieltä!