takaisin satulaan

Mulla on ollut joku kummallinen hevostelutauko. Ei ole mitenään suunniteltua, tallille lähtö vaan ei ole innostanut.
Onneksi ei ole omaa hevosta, kun motivaatiot näin välillä katoaa.

Noh, asia on taas normalisoitumaan päin. Pari viikkoa takaperin sain uuden ratsastettavan. Kaverini etsi uudelle hevoselleen kuskia maastoon ja kun hevonen on ihanan iso, kiltti ja hidas, niin tottakai suostuin.
Hepan säkä on varmaan päälle 180cm ja massaa löytyy kans ihan kivasti. Heppa on virolainen, rautias liinaharja isolla läsillä. Jostain syystä kaikki kaverieni hevoset, joilla saan käydä ratsastamassa, ovat saman näköisiä. Täysin eri kropalla vaan.

Ensimmäisellä kerralla kaverini lähti fillarilla joukkoon näyttämään maastoreittiä ja lenkin päälle puksuttelin vielä vähän kentällä. Kivan tuntuinen heppa. Tottakai kokonsakkin puolesta jo vähän hidas ja kankea, mutta verryttyään oikein jees.

Toisella kerralla lähdin yksin matkaan. Jo ensimmäisellä kerralla heppa meinasi villiintyä, kun yhden sänkkäripellon reunaa jouduttiin kävellä. On ilmeisesti päässyt joskus laukkailemaan sänkkärille :)
Noh, tällä kertaa sama homma. Sain kuitenkin sen rauhoiteltua ja otin itselleni matkustusmoodin päälle. Yhtäkkiä heppa pukitti. En ollut siihen lainkaan varautunut, joten löysin itseni kaulalta roikkumasta apinan lailla. Taistelin aikani, että pääsenkö takaisin satulaan. Ei onnistunut, joten tiputtauduin maahan. Siinä olikin sitten hommaa löytää pellon reunasta kivi, että pääsee takaisin kyytille. Hevonen tosiaan on niin suuri, että nostokurki olisi ollut oiva apuväline. Kivi löytyi ja matka jatkui. Kaikenkaikkiaan oikeen kiva hölkkälenkki.

Tässä välissä pääsin pitkästä aikaa myös valmentajan silmän alle ison A.n kanssa. En ollut koko hevosella ratsastanut pitkään aikaan, joten ihan pikkasen jännitti.
Tunti meni kuitenkin odotettua paremmin, hevonen rentoutuikin paikka paikoin ja minä myös. Jee! Tätä lisää!

Sunnuntaina pääsin taas jätin kanssa maastoon. Kaverini lähti toisella hevosella joukkoon. Aivan mahtava sunnuntailenkki, rentoa menoa ja mukavaa jutustelua.

Kyllä ne hevoset vaan saakin niin hyvälle tuulelle.
Onneksi perjantaina pääsee taas.

Puss!