Niin kivaa

Tänään pääsin ratsastamaan ystäväni uutta torinhevosta.
Ensin hiukan jännitti, uusi heppa ja tuntematon maasto. Hain aluksi käynnissä tuntumaa ja tutustumista. Hevonen on rotuunsa tyypillisesti kovin pystypäinen ja tuntui että päätä oli hurjan vaikea saada alas. Perus ohjat hyvin tuntumalla ja pohkeesta eteen ei oikein onnistunut. Otin sitten väistöjä, pysähdyksiä, käynti-ravi-käynti siirtymisiä yms. Vähän taivutteluja. Kyllä se siitä sitten.
Ravi oli hurjan isoa ja tuntui että ihan mahdotonta istua harjoitusravissa. Ajattelin itseni oikein rennosksi ja pitkäksi, niin varjosta katsoen ei näyttänyt ainakaan niin hölskyvältä mitä istuessa tuntui..
Aikamme tuuppailtiin ravissa ja heppa oli  oikein kiva. Ihana ratsastaa sellaista hevosta jolla oikeasti on eteenpäin pyrkimystä mutta jarrut toimivat kuitenkin moitteettomasti ;)
Sitten on pakko hehkuttaa: laukka oli aivan jumalaista. En ole eläissäni ratsastanut niin jumalaista laukkaa. Täydellinen, iso, keinuhevosmainen laukka. Aluksi vähän himmailin, mutta kun edessä oli pitkä, pehmeä ja suora tie, päätin antaa mennä.
Voiko mikään olla ihanempaa kun baanata kevätauringossa maailman ihaninta laukkaa, niin lujaa että vesi valuu silmistä? Ei. Ei varmasti. Kaikki huolet ja murheet jäivät hetkeksi sinne metsätielle.
Tallin pihaan päästessä olin yhtä hymyä.
Kiitos N! Mielelläni tulen uudelleen, oli niin fiksu ja kiva polle.