Päiväkoti vs. kotihoito

Facebookin yhdessä ryhmässä esitettiin kysymys:

"Kuinka monella on lapsi päiväkodissa vaikka itse kotona?"

Niin. 

Tästä asiasta omaan erittäin voimakkaan mielipiteen. Nyt voi tulla kirosanojakin, joten jos olet herkkäluonteinen mielensäpahoittaja älä jatka lukemista.

voisin oikein listata asioita, joiden takia ihmiset vievät lapsensa hoitoon vaikka ovat itse kotona.

Puheen tai motorisen toiminnan viivästynyt kehitys

Tämä syy hyväksyttäköön. Jos se on oikein diagnosoitu asia, ei äidin/isän itse päättelemä asia. Päiväkodin tädeillä saattaa olla pätevyyttä asiassa auttamiseen. Ikäisten seura varmasti myös avittaa asiaa jonnin verran.

Äidin/Isän sairasloma

Mielenterveysongelmat hyväksyttäköön. Mutta haloo! Jos kätesi on murtunut, etköhän saa keiteltyä aamupuurot PirjoPetterillesi yhdelläkin kädellä! Samoin parin päivän flunssan kestät ihan varmasti kersojen kanssa kotonakin. Piirretyt vaan pyörimään ja nessupaketti kainaloon. Täälä ainakin pojat nauttii välillä eitehdämitään-kalsaripäivistä. 

Lähden pian synnyttämään

Voi vittu päivää. Tiesittekö tyypit, että sitä ei hoideta välttämättä työpäivän aikana? Nimimerkillä 27 tehokasta synnytystuntia. 

Tähän on oltava kertakaikkiaan muukin vaihtoehto, ei ne hoitotäditkään voi sielä työmaalla kökkiä ja toivoa että sun lihakset on niin mainiossa kunnossa että pershedelmä vaan syöksähtää maailmaan. Saatika ettei tule komplikaatiota. 

Ja katsokkin ettet kiikuta tätä rakkaudentuotostasi hoitoon sen vuoksi, että uusi vauva vaatii aikaa. Luulitko oikeasti ettei se olisi rankempaa kahden kanssa? Nyt kannat vastuusi ja hoidat sen vanhemmankin lapsen kotona laiskamato!

Virikkeet

Ai kotonasi et osaa järjestää lapsellesi virkkeitä? No miksi vitussa piti mennä lapsi tekemään?!

Metsät on täynnä käpyjä ja marjoja, askartelumalleja on netti pullollaan, varmaan löytyy muksultasi pihavaatteet tai uikkarit? No HYÖDYNNÄ NIITÄ!

Lisäksi voitte lukea, pelata lautapelejä, piirrellä, maalata, retkeillä, käydä kirjastossa, leikkiä, leipoa... Jos tossa ei ole lapsellesi mitään tekemistä, on jossain mennyt pieleen. 

Sosiaalistuminen

Tämä vaihtoehto saa sappeni kiehumaan toden teolla! Voi perkele. On ne lapset ennenkin oppinut sosiaaliseksi ilman jokapäiväistä päiväkotia. 

Kaikenlisäksi varmasti joka kylästä löytyy muskaria, kerhoa, taaperojumppaa, leikkipuistoa jne. jossa lapset voivat törmätä, herranjumala, toiseen lapseen! Ilmieläväään!

Lisättäköön, että minä ja 2 sisarustani emme olleet minkään sortin päivähoidossa ennen koulumme alkua. Saimme ystäviä ja osasimme leikkiä muidenkin kanssa. Tutustumme helposti uusiin ihmisiin ja niin edespäin. Olemme siis sosiaalisia. Nuorin siskoni meni päivähoitoon. Hänestä tuli ujo ja hiljainen. Ei ole valtavaa kaveripiiriä. Toisin kuin meillä muilla. Eli väite kumottu. Siitäs saitte IN YOUR FACE!!

Siinä teille virikettä. Askarrelkaa sorminukkeja ja pitäkää esitys!

Mä en kertakaikkiaan ymmärrä, miksi tehdä lapsia jos ne aikoo kuitenkin viedä hoitoon ja jäädä itse kotiin. 

Surullisia juttuja on myös ne, kun sisar on kipeenä kotona ja silti toinen lapsi tuodaan hoitoon, sairastuttamaan koko hoitopaikan väki. Miksi? Laiskuutta, sanon minä.

Tai ne, kun lapset haetaan vasta kaikkien muiden asioiden jälkeen hoidosta. Käydään ensin kaupassa, postissa, viedään kauppakassit kotiin.. Ja sielä se pieni lapsi odottaa vanhempia hakemaan, kyynel silmäkulmassa kun oli taas niin pitkä päivä. Miksei sitä lasta voi hakea mukaan kauppareissulle? Taas laiskuutta. Sitten vielä ihmetellään, miksei ne pienet hirviöt osaa käyttäytyä normi arkisissa tilanteissa, kuten juuri kaupassa. No kai nyt jos niitä ei viitsitä hakea sinne joukkoon!

Tai se, kun saadaan töistä yllättäen vapaapäivä ja tuodaan lapsi silti hoitoon. Luulisi että se aika lapsen kanssa maittaisi kokonaisen työviikon päälle? Ehei, nämä arjen antisankarit tuovat lapsen hoitoon mielummin kuin viettäisivät aikaa kullanmurunsa kanssa.

Tää on vaan niin surullista. kertakaikkisen surullista. Kun ei enää haluta/viitsitä/jakseta viettää aikaa oman lapsen kanssa.

Keksitään tekosyitä että saisi huonon oman tunnon pois. 

Miksi edes tehdä lapsia sillä ajatuksella, ettei niitä itse hoida?

Mulle on aivan itsestäänselvyys, että kun minä olen kotona, on lapsetkin. Piste. Minä ne tein ja halusin, minä ne hoidan ja rakastan. 

En kertakaikkiaan ymmärrä sitä ajattelu tapaa, että voihan ne viedä päiväkotiin jos on rankkaa tai lapset energisiä. Siihen keksitään itse ratkaisu eikä etsitä oikotietä onneen!

Ei ennenvanhaankaan kersoja kiikutettu hoitoon het kun tissiltä pääsi irti. Ja kumman selväpäistä sakkia tuntuu olevan. Paljon fiksumpaakin varmaan ku nämä nykyajan tenavat, jotka on vaan haluttu pois jaloista pyörimästä. 

Kyllä. Koko elämä muuttuu kun lapsen teet. Et saa enää rauhassa keittää, siivota, lukea, hakea työpaikkoja, tehdä koulutehtäviä, käydä suihkussa, salilla, pukea, riisua tai edes käydä vessassa. Mutta eiköhän se ole tiedossa siinä kohtaa kun niitä muksuja alkaa tekemään?

Lapselle paras paikka on omien vanhempiansa kanssa. Ihan oikeasti. 

Lapset on pieniä vaan niin pienen hetken. Nauttikaa siitä hyvät ihmiset kun voitte! Koulutie kun alkaa, ei mahdollisuutta siihen arjesta nauttimiseen enää ole. Se on sellainen se oppivelvollisuus. Yhdeksän vuotta ja ne on jo teinejä. Sitten aikuisia. Lentävät pois pesästä.

Ottakaa ilo irti yhteisestä ajasta lapsienne kanssa. Se on parasta aikaa elämässänne.

Ugh. Tulipahan painavaa tekstiä ja paljon. Tämä asia vaan saa minut niin kertakaikkisen tuohtuneeksi. 

Puss!